Eija-Riitta Korholan mukaan suunnitelmien täytyy kuitenkin merkitä muutoksia myös uusiutuvan energian tukijärjestelmien suhteen tai muuten esiin tulleita ongelmia päästökaupassa ei voida korjata.
– Ennakoinkin puntin tutisevan niillä, jotka ovat luottaneet siihen, että kannattamattomaan energiaan satsaaminen olisi huippuhyvä bisnes, hän sanoo.
Komission perääntyminen uusiutuvan energian tavoitteessa ei tule Korholalle yllätyksenä.
– Se oli alun alkaenkin virheratkaisu, sillä se on johtanut kestämättömiin tapoihin pyrkiä tavoitteisiin. Kuvaavia huonoja esimerkkejä on puun ja biomassan tuonti EU:n ulkopuolelta. Jos jokin sitova tavoite halutaan päästövähennystavoitteen rinnalle, se voisikin olla energiaomavaraisuustavoite, hän sanoo.
Korhola kiittää yhteen tavoitteeseen siirtymistä myös siksi, että se antaa päästökaupalle tarvittavan toimintarauhan. Alhaisen päästöoikeuden hinnan taustalla on hänen mukaansa ylisuurten uusiutuvan energian tukien aiheuttama kierre.
– Näin kävisi myös jatkossa, ellemme pane sille nyt pistettä, Korhola varoittaa.
Hän huomauttaa, että käytännössä tuet ovat olleet erittäin kalliita, niitä on jatkuvasti muutettu ja vääränlaista tuotantoa on syntynyt valtavat määrät.
– Tämä on johtanut huonosti toimivaan sähköjärjestelmään, joka on asiakkaalle kallis. Samaan aikaan investoijillakin on isot riskit, kun tukia voidaan muuttaa kesken kaiken. Syntyneet työpaikat ovat myös olleet usein lyhytaikaisia ja tulleet maksamaan paljon. Virheistä on opittu, ja se on hyvä”, Korhola kiittää.