Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan vaalikoneista. Jos Helsingin Sanomien vaalikoneessa vastaa kaikkiin kysymyksiin ”En osaa sanoa”, saa vastaukseksi Eija-Riitta Korholan.
Korholan mukaan ”EOS-kuningattaruus” on suurta sattumaa ja arpapeliä. Hän kehottaa ihmisiä tutustumaan vastauksiin itse.
Eija-Riitta Korhola kertoo vastanneensa Helsingin Sanomille, ettei kyse ole taktikoinnista. Vastausten keskiarvo vain sattui osumaan hänen kohdalleen.
Korholan vastaukset jakaantuvat siten, että 30 kysymyksestä hän on täysin eri mieltä kahdessa kohdassa, 12 kertaa jokseenkin eri mieltä, 14 kertaa jokseenkin samaa mieltä eikä kertaakaan täysin samaa mieltä. Korhola vastasi vain kaksi kertaa, ettei osaa sanoa. Näistä toinen kysymys käsitteli Turkin EU-jäsenyyttä ja toinen asiaa, jolla ei ole tekemistä EU:n päätöksenteon kanssa.
”Lukuisissa jokseenkin-vastauksissa on taustalla 15 vuoden kokemus. Kun kysymys on usein jonkinlainen yksinkertaistus, tulee tarve todeta, että asiat ovat monimutkaisempia, eikä ehdotonta vastausta voi antaa saamatta sanoa ”Kyllä, mutta”. Vaalikoneet koetaan usein vaalilupauksina, ja siksi niihin vastaaminen tuntuu vastuulliselta. Rehellinen vastaaja ei voi olla aina ehdoton”, hän kirjoittaa.
Korholan mukaan taustalla on myös väsymys vaalikoneiden lukuisiin kysymyksiin.
”Vaalikoneita on useita kymmeniä, ja eurovaaliehdokkailla on taatusti jännetuppitulehdus ja burn out, jos he ovat niihin kaikkiin ehtineet vastata”.
Korholan mukaan vaalikoneiden täyttämisessä vaikeinta on se, että niissä yhdistetään usein toisiinsa kuulumattomia asioita tai se, että asioihin liittyy vahvoja mielikuvia ja vähän konkretiaa.
Tyypillisenä esimerkkinä tällaisesta vaikeasta väitteestä hän mainitsee kysymyksen: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.”
Hän kertoo olleensa jokseenkin eri mieltä, mutta täydentäneensä: ”Tähän on vaikea vastata kun emme ole määritelleet ’suurta’. Tuloeroja on oltava, jotta ahkera työ tulee palkituksi, mutta en kannata tuloerojen suurenemiskehitystä”.
”Kiitos Hesari mielikuvajournalismista! Mutta lukekaa sentään itse!”, Eija-Riitta Korhola kehottaa.