[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”korvikeillallinen” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Osallistuin eilen virtuaalipiknikille. Meidän 10-henkinen ryhmämme kokoontui videopuhelun äärelle kukin omien eväittensä ja juomiensa kanssa. Kuka oli kattanut itselleen tapas-lautasen ja lasin viiniä, kenellä taas oli teetä ja lämpimiä voileipiä. Minä esittelin porukalle löytämäni mielenkiintoisen säilykekeksinnön – broilerikukko ruiskuoressa – ja nautin sen kanssa pullollisen kylmää olutta. Yhdessä oli mukava syödä ja vaihtaa kuulumisia.
Samanlaisia hetkiä on viime viikkojen kuluessa ollut useita sekä itsellä että tuttavapiirillä, joka raportoi ahkerasti iloisista videokokoontumisista ruoan, kahvittelun tai erilaisten tastingien merkeissä. Osa on kertonut yhteisistä usean ruokalajin juhlaillallisista, mutta usein on keräännytty ruudun välityksellä yhteen konstailemattomasti kahvikupin tai viinilasillisen äärelle. On ollut työnantajan tarjoamia kotipizza-palavereja ja joku on järjestänyt business-lounaansakin virtuaalisesti tilaamalla asiakkaalle ja itselleen samasta ravintolasta lounasannokset, jotka sitten on nautittu yhdessä videon välityksellä.
Yhteisöllinen virtuaaliruokailu on valtavirtaistunut rytinällä nyt, kun meiltä on kielletty perinteinen tapa kerääntyä yhteisen pöydän ääreen. Se on kuitenkin tapahtunut paljon arkipäiväisemmin, kuin vielä jokin aika sitten uskoin.
Juuri ennen poikkeusolojen alkamista nautimme tarinallisen ravintolaillallisen virtuaalitodellisuuden maisemissa. Tuo voimakkaasti visualisoitu elämysillallinen oli yksi esimerkki virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden tulemisesta osaksi ravintolaelämyksiä. Sellaistahan ravintolamaailma ennakoi tapahtuvaksi muutama vuosi sitten, kun yleisölle esiteltiin laajennetun todellisuuden teknologiat AR-laseineen, videoseinineen ja virtuaaliaistimuksineen.
Näiden teknologioiden yhdeksi merkittäväksi sovellutusalueeksi arveltiin virtuaalinen elämysruokailukokemus kaiken nähneille ja alati uusia yllätyksiä kaipaaville ruokaharrastajille. ”Nauti illallisesi suomalaismetsässä, japanilaisessa rannikkokaupungissa tai avaruudessa virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla!” tai ”Muunna laihdutusateriasi gourmet-herkuksi tyylikkäiden VR-lasien, aromaattisen diffuusorin ja luukytkentäanturin avulla!”
Eihän se näin mennytkään. Olosuhteiden pakosta olemme siirtyneet huomattavasti vähemmän teknologisia härpäkkeitä vaativaan virtuaaliruokailuun. Yksinkertaisimmillaan kännykkä riittää virtuaaliyhteyden luomiseen.
Parasta on, että tällaisena toteutettu virtuaaliruokailu on omaehtoista ja omatekoista, joka ei tarvitse monimutkaista teknologiaa tai kotia kummempia puitteita ympärilleen. Virtuaalinenkin yhdessäolo kumpuaa ihmisten tarpeesta kokoontua yhteen ja kuulua joukkoon. Korvikehan tämä virtuaalinen yhdessä ruokailu on todelliseen yhteisen pöydän ääreen kokoontumiseen verrattuna. Vähän niin kuin korvikekahvi.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]