Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen kirjoittaa blogissaan, että Suomessa käyty keskustelu veroparatiisien ja verovälttelyn aiheuttamista menetyksistä perustuu virheellisiin väitteisiin menetysten suuruudesta.
‒ Julkisuudessa esitetyt luvut verovälttelyn aiheuttamista veromenetyksistä ovat virheellisiä monella tavalla. Ne ovat ensinnäkin moninkertaisesti liioiteltuja parhaan tutkimustiedon valossa. Tämän lisäksi niitä tulkitaan täysin harhaanjohtavasti. Veromenetys-sana kuuluisikin siksi lainausmerkkeihin, Pursiainen sanoo.
Veroparatiisit ovat olleet mediassa tapetilla Panaman papereiksi ristityn massiivisen tietovuodon vuoksi. Se käsittää kaikkiaan yli 11 miljoonaa asiakirjaa veroparatiisijärjestelyjä tehneestä panamalaisesta Mossack Fonseca -lakifirmasta.
Heikki Pursiaisen mukaan on toiveajattelua ja jopa tahallista harhaanjohtamista sanoa, että julkisen sektorin leikkauksia olisi voitu välttää verottamalla rikkaiden veroparatiiseihin kätkemiä rahoja. Poliitikot yli puoluerajojen ovat kertoneet, että veronkierron seurauksena menetetään EU-maissa jopa biljoona euroa verotuloja.
‒ Luku ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Sitkeästi elävä virheellinen luku on poimittu EU-parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmälle tehdystä selvityksestä. Selvitys ei kestä lainkaan tarkempaa syyniä, Pursiainen sanoo.
Selvityksessä on Pursiaisen mukaan ensinnäkin tarkasteltu harmaata taloutta, ei pelkkää veronkiertoa. Lisäksi harmaan talouden luvut perustuvat saksalaisekonomisti Schneiderin tutkimuksiin, joita suurin osa asiantuntijoista Pursiaisen mukaan pitää epäluotettavina.
‒ Esimerkkinä lukujen järjettömyydestä voidaan mainita, että selvityksessä Suomessa harmaan talouden kooksi vuonna 2009 arvioidaan noin 18 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli 31 miljardia. Uskokoon ken tahtoo. Minä en, hän sanoo.
Veromenetys on Pursiaisen mukaan laskettu selvityksessä soveltamalla harmaan talouden arvioituun kokoon keskimääräistä veroastetta. Suomen kohdalla menetys on noin 43 prosenttia 31 miljardista eli 13 miljardia. Kun kaikkien jäsenvaltioiden vastaavat luvut lasketaan yhteen, saadaan tulokseksi noin 850 miljardia.
‒ Tämä tulkitaan veronkierron aiheuttamaksi veromenetykseksi. Tähän lisätään vielä epämääräisemmin laskettu arvio verovälttelyn aiheuttamista menetyksistä, 150 miljardia. Näin päädytään tuohon tolkuttoman suureen biljoonan arvioon, Pursiainen sanoo.
Hänen mukaansa valtiontalouden kannalta on olennaista se, kuinka paljon lisää verotuloja voitaisiin saada jollakin todellisuudessa mahdollisella toimenpiteellä. Pursiaisen mukaan on mahdotonta väittää, että menetetyillä veroilla olisi voitu paikata julkisen sektorin vajetta, sillä luvut elävät tilanteittain:
‒ Jos esimerkiksi jokin veroparatiisi suljetaan tai saadaan tiedonsaannin piiriin, raha karkaa johonkin toiseen veroparatiisiin. On siis ilmeistä, että edes parhaaseen tietoon perustuva miljardi ei kerro mitään siitä, kuinka paljon lisää verotuloja voitaisiin saada lainsäädäntöä ja kansainvälistä sääntelyä kiristämällä.
Pursiaisen mukaan tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö olisi tärkeää hoitaa asioita niin, että myös rikkaat maksavat veronsa. Hän peräänkuuluttaa valvontaa, tietojenvaihtoa ja pankkien vastuuta. Tärkeää on hänen mukaansa myös järjestää verotus niin, että helposti liikkuva varallisuus jää Suomeen verotettavaksi.
‒ Mutta ihmisille ei saa uskotella, että julkisen talouden ongelmat voitaisiin kivuttomasti hoitaa veroparatiiseihin piilotettuja varoja verottamalla. Se ei yksinkertaisesti ole totta, Pursiainen päättää.