Naton äskettäisen Haagissa järjestetyn huippukokouksen päätös kansallisten puolustusmenojen nostamisesta viiden prosentin bkt-tasolle oli brittitutkija Tony Lawrencen mukaan merkittävä ja tärkeä.
– Transatlanttisten suhteiden taustalla olevien jännitteiden ratkaisemisessa huippukokous oli silti pikemminkin laastari kuin pitkäaikainen ratkaisu, Viron kansainvälisessä puolustustutkimuskeskus ICDS:ssä työskentelevä Lawrence kirjoittaa analyysissaan.
Jos liittokunnan eurooppalaiset jäsenmaat eivät halua joutua yhä uudelleen Donald Trumpin hallinnon ryöpytysten kohteeksi, ne eivät voi hänen mukaansa tyytyä välttämään vastakkainasettelua, kuten nyt tapahtui, vaan niiden on ryhdistäydyttävä ajamaan yhä ponnekkaammin omia etujaan. Se toteutuu hänen mielestään parhaiten huippukokouksen keskeisten päätösten onnistuneen täytäntöönpanon kautta.
Haagissa sovittu puolustusmenositoumus velvoittaa liittolaiset käyttämään vähintään 3,5 prosenttia bkt:staan Naton yhteisen puolustuksen ydintehtäviin ja 1,5 prosenttia laajempaan turvallisuuteen. Tämä on Lawrencen mukaan toteutuessaan erittäin merkittävä lisäys nykytasoon nähden.
– Euroopan on nyt pantava tämä sitoumus täytäntöön, hän painottaa.
Ongelmallisempaa huippukokouksen tulosten kannalta on hänen mielestään se, että Euroopan ja Yhdysvaltojen kesken ei saavutettu ainakaan näkyvää yhteisymmärrystä Venäjän uhan torjumisesta eikä siitä, miten Ukrainan tukemista jatketaan.
– Todennäköisesti eurooppalaisilla ei ollut Haagissa muita vaihtoehtoja kuin toimia varovasti ja toivoa parasta. Tämä ei kuitenkaan ole kestävä vaihtoehto tulevaisuudessa. Ensi vuonna Naton huippukokous järjestetään Turkissa ja sen jälkeen Albaniassa. Pääsihteeri Mark Rutten, jonka ylistävä viestittely Trumpin kanssa herätti huomiota, on löydettävä suunta, jossa Euroopan edut ovat paremmin esillä, Lawrence sanoo.
– Eurooppalaiset liittolaiset tarvitsevat uuden, vahvan Naton transatlanttisen strategian, jossa ne painottavat tähänastista selvemmin omaa asemaansa ja omia etujaan. – – Jos liittolaiset luottavat omaan panokseensa Natossa ja ottavat lisää vastuuta, ne ovat myös todennäköisemmin tiukkoja kumppanuussuhteessaan Yhdysvaltoihin, hän toteaa.
– Eurooppalaisilla liittolaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa liittokunnan eurooppalaistamista – ei Yhdysvaltojen miellyttämiseksi, vaan taatakseen omat etunsa ja turvallisuutensa, Tony Lawrence tiivistää.
Ennen siirtymistään ICDS:ään vuonna 2006 Lawrence on toiminut muun muassa Baltian maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessorina sekä useissa eri virkatehtävissä Britannian puolustusministeriössä.
