– Valtaisan sote-paketin – tuhansia sivuja uutta lainsäädäntöä – toteuttaminen niukalla eduskuntaenemmistöllä jättää jäljelle isomman kysymyksen politiikan tekotavan muutoksesta: onko Suomi yleisemminkin hautaamassa yhteisymmärryspolitiikkaa, konsensusta, SDP:n Eero Heinäluoma kysyy Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.
Hän huomauttaa, että suuret uudistukset on tehty perinteisesti laajalla parlamentaarisella valmistelulla ja laajan enemmistön tukemana. Näin toimittiin esimerkiksi peruskoulu- ja terveydenhoitouudistusten suhteen.
Heinäluoman mukaan sote- ja maakuntauudistuksen keskeisiä elementtejä kannatti loppusyksystä 2015 vain eduskunnan vähemmistö.
Valinnanvapauden ja maakuntahallinnon kompromissista sovittiin sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli uhannut hallituksen hajottamisella.
– Yhteen lyötynä näistä kahdesta vähemmistön kannattamasta ajatuksesta tulikin yhdessä yössä eduskunnan enemmistön tukema hanke. Tämä oli suomalaisen politiikan todellinen hattutemppu, Heinäluoma sanoo.
– Kun sopimuksia tehdään hallituksen kaatumisen uhalla, niistä tulee arvovaltakysymyksiä. Siksi sotea viedään eteenpäin, vaikka kitinä ja murina yltyvät.
Heinäluoma toteaa, että työmarkkinasopiminen on ollut konsensuspolitiikan tukipylväitä. Keskitetystä sopimisesta luopuminen rapautti näin ollen yhteiskunnallista sopimisen kulttuuria.
– Elinkeinoelämän järjestöjen sääntömuutokset ja työmarkkinalinjaukset tekevät keskitetyn sopimisen jatkossa mahdottomaksi. Voi hyvin olla, että työmarkkinoista lähtenyt eriseuraisuus ulottaa vaikutuksensa myös politiikkaan, Heinäluoma toteaa.
Heinäluoman mukaan ulkopolitiikan alalla konsensus on edelleen voimissaan. SDP on antanut tukensa linjalle, joka perustuu omaan puolustukseen, verkottuvaan yhteistyöhön ja pysymiseen sotilasliittojen ulkopuolella.
– Siinä suuri ansio on ulkopoliittisella perinteellä ja presidentti (Sauli) Niinistön edustamalla jatkuvuudella, Heinäluoma kirjoittaa.