SDP:n europarlamentaarikko Eero Heinäluoman mukaan EU:n jäsenvaltioilla on elvytysrahojen maksuun kaksi vaihtoehtoa.
– Elvytysrahojen takaisinmaksuun on kaksi tietä: jäsenmaiden vuodesta 2026 alkavat maksut tai EU:n omien tulojen vahvistaminen, Eero Heinäluoma toteaa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa kolumnissaan.
EU:n omien tulojen vahvistamisella europarlamentaarikko tarkoittaa EU:n oman verotusoikeuden säätämistä. Se olisi hänen mukaansa ”mielekästä alueilla, joita jäsenmaat eivät luontevasti voi verottaa”. Esimerkkeinä hän mainitsee EU:n ulkopuoliseen tuontiin kohdistuva hiilitulliveron ja yritysten digiveron.
Mikäli nyt pöydällä oleva rahastoehdotus rahoitettaisiin jäsenmaksujen avulla, olisi Suomen osuus paketista 9,2 miljardia euroa. Tämä johtuu siitä, että kukin jäsenmaa vastaisi elvytysrahastosta oman EU-jäsenmaksunsa voimalla. Vuonna 2018 Suomen osuus oli 1,65 prosenttia.
Vastaavasti Suomi saisi nykyisen esityksen mukaan 3,46 miljardia euroa.
Suhtautumisessa elvytysrahastoon on ollut hyvinkin poikkeavia kantoja EU:n sisällä. Heinäluoman mukaan varojen käytön osalta jäsenmaiden taloudelliset näkemykset jäsenmaiden välillä ovat viime aikoina lähentyneet huomattavasti. Sekä Etelä-Euroopan maat että niin sanottu ”nuuka nelikko” on saanut tavoitteitaan läpi.
Suomen kannalta onnistuminen olisi Heinäluoman mukaan elvytyspaketin avustuskriteerien avaaminen ja kolmasosan tuesta jakaminen sen mukaisesti, miten korona näkyy tämän ja ensi vuoden talousluvuissa.
– Suomessa koronan talousvaikutukset tulevat näkyväksi koko voimalla syksyn ja ensi vuoden aikana, kun teollisuuden laskevat tilauskannat asteittain muuttuvat talousluvuiksi, Heinäluoma sanoo.
Rahanjaon keskellä testataan hänen mukaansa myös ”unionin sitoutumista yhteisiin arvoihin kuten oikeusvaltioon ja toimivaan demokratiaan, kansalaisoikeuksiin ja vapaaseen lehdistöön”.
– Demokratia ja oikeusvaltio eivät ole Euroopassakaan itsestään selviä. Euroopan unionin rahoilla ei saa rakentaa harvainvaltaa eikä edistää korruptiota tai suoranaisen mafian toimintaa. Tämä täytyy sanoa ääneen, sillä sen verran huolestuttavia uutisia olemme saaneet lukea niin Unkarin, Puolan, Bulgarian kuin Italiankin todellisuudesta, hän sanoo.