Helmikuussa 1996 eduskunnassa jätettiin toivomusaloite. Sen teksti alkoi näin:
”Suomen hallitusmuodon 23 pykälässä rajataan saman henkilön toimiminen tasavallan presidenttinä enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi, siis yhteensä 12 vuodeksi. Vastaavasti kansanedustajien toimikautta ei ole rajattu, mutta kenties paikallaan olisi rajaus esim. kahteen tai kolmeen nelivuotiskauteen eli 8 tai 12 vuoteen. Kansanedustajien toimikauden rajaus olisi perusteltua mm. siksi, ettei maassamme olisi ammattipoliitikkoja, jotka eivät koskaan tee päivääkään muuta työtä, ja toisaalta pitkät kaudet eduskunnassa voivat vieraannuttaa kansanedustajat elävästä elämästä”.
Aloitteen allekirjoittajia olivat istuntosalissa vierekkäisillä paikoilla istuneet Marjaana Koskinen (sd.), Pia Vitanen (sd.), Janina Andersson (vihr.) ja Heikki Rinne (sd.). Kolme heistä ei enää ole eduskunnassa, mutta Pia Viitanen on, ja hän pyrkii huhtikuun eduskuntavaaleissa seitsemännelle kaudelleen. Rajaus kahteen tai kolmeen kauteen ei siis ollut paikallaan.
– Kyllä, kun intoa on piisannut. Silloin ollaan tosiaan ehkä tuoreena edustajana laitettu nimi tähän paperiin, ja tästä olen kyllä joka vaalien alla tullut muistutetuksi, Pia Viitanen kertoo.
– En usko että olen sitä silloin kauhean pitkälle harkinnut, kun sen uutena edustajana olen allekirjoittanut. Varmasti nykyisin katselen vähän tarkemmin mihin nimiä pistän.
– Tietysti se on joskus tullut allekirjoitettua. Siihen nähden olen iloinen, että on löytynyt motivaatiota toimia. Mutta ennen kaikkea minähän en sitä ratkaise, vaan sen kansa päättää, ja ihan on kannatusta ja kannustusta tähän asti riittänyt. Ihmiset ovat sanoneet, että ehdolle vaan, Viitanen jatkaa.