Ylipormestari ja kokoomusveteraani Raimo Ilaskivi kirjoittaa blogissaan, miten hallitukselle tulevan kritiikin ja ehdotusten virta on varsin yksiselkoinen. Hänen mukaansa se ei edellytä päättäjiltä ”paljoa muuta kuin korvien ja silmien aukipitoa ja uskoa siihen, etteivät ’ne’ kaikki voi väärässä olla.
– Edellyttäen että hallitus haluaa toimia maan ja kansalaisten parhaaksi eikä vain ajattele, mikä kutakin hallitusryhmää eniten miellyttää, Raimo Ilaskivi huomauttaa.
Hänen mukaansa kaksi tärkeintä perusfaktaa ovat heikkenevä vientikysyntä ja kuinka saada kompensaatiota viennin uupumiselle.
– Mutta tämän kompensaation aikaansaaminen edellyttää aktiivisia toimia, päätöksiä niin hallituksen kuin etujärjestöjenkin taholta.
Tässä nousevat Ilaskiven mukaan esiin niin ideologiset näkemykset kuin vaikeudet päättää asiantuntijoitten näkemysten mukaan.
– Ja kolmantena vielä etujärjestöt mahtavine lobbauskoneistoineen, jotka kirjoittavat, puhuvat, suostuttelevat, tapaavat ruokapöytien äärellä. On hyvä olla hyvä veli niitten kanssa, joilla on päätäntävalta, hän piikittelee.
– Työmarkkinajärjestöjen valtapeli tulee esiin jokaikinen päivä. On solmuja, jotka ovat kiristyneet umpisolmuiksi. Näitten solmujen ainoina ratkaisukeinoina tuntuvat olevan sakset tai puukko – ellei sitten mieliin palaa vanha sanonta: Viisas antaa hivenen periksi, jotta vieläkin suuremmilta haitoilta vältyttäisiin.
Raimo Ilaskivi kiittää valtiovaltaa eli hallitusta kahdesta lakkojen siirrosta harkinta-ajan saamiseksi.
– Mutta entä se varsinainen päätöksiin nojaava talouspolitiikka? Keskeisintä verot, menot, niitten vaikutus markkinoille tulevaan kysyntään. Ideologiat tuntuvat taistelevan taustalla. Mutta helpottaisiko rauhan saamista niitten välille, jos muistettaisiin, että veroja ei pystytä keräämään, ellei ole hyviä veronmaksajiakaan.
– Ja verotuloja erilaisia menoja varten tarvitaan. Erityisesti niitten hyväksi, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Jatkuvat tulontasaukset vievät verotulojen santia yhä kauemmaksi, koska ne pienentävät hyvien veronmaksajien määrää.
Omaisuuden myynti on hänen mukaansa vihoviimeinen keino, joka vie seuraavilta polvilta sitä, mitä aiemmat ovat yhteiseksi hyväksi koonneet.
– On sitäpaitsi varoittava esimerkkikin: Caruna. Ei kansainvälinen sijoittaja sitä ilman punnintaa ostanut: On hyvien osinkojen maksaja. Ja jotta niitä voitaisiin maksaa, täytyy sähkön siirtohintoja korottaa. Paljonko on jo tuntunut omakoti- ja kerrostaloasukkaitten kukkaroissa – yritystoiminnan kulurakenteesta puhumattakaan!
– Hallituksella on ennennäkemättömän suuri erilaisten poliittisten avustajien koneisto normaalin virkakunnan lisäksi. Nyt testataan, mitkä ovat tämän avustajakartin työn tulokset; onko kykyä, taitoa ja uskallusta tehdä selvityksiä ja ehdottaa. Sillä ehdotuksia nuori, osin hyvinkin kokematon hallitus apuvälineikseen tarvitsee, että kykenee pitämään ohjat käsissään ja päättämään. Aika kuluu.