Belgialainen professori Peter Piot johtaa London School of Hygiene and Tropical Medicine-tutkimusyliopistoa. Hän kuului Länsi-Afrikkaa paraikaa ravistelevan Ebola-viruksen ensi kertaa löytäneeseen tutkijaryhmään 1970-luvulla.
Piot kertoo Guardianin haastattelussa, kuinka ensimmäinen Ebola-näyte saapui hänen laboratorioonsa Antwerpeniin.
”Sabenan lentäjä toi meille pienen sinisen termospullon ja kirjeen silloisesta Zairesta. Termospullossa oli verinäyte syrjäseudulla kummallisen sairauden saaneelta belgialaiselta nunnalta”, Piot kertoo.
Hänen mukaansa kukaan ei osannut kuvitellakaan, kuinka vaarallinen näytteen sisältämä virus oli. Piot ja hänen kollegansa käyttivät suojavarusteinaan vain tavallisia lääkärintakkeja ja kumihansikkaita.
”Pullon sisällä ollut jää oli pitkälti sulanut ja yksi koeputkista oli hajonnut. Jäävedessä lillui verta ja lasinpaloja. Ongimme ehjän koeputken pois vedestä ja aloimme tutkia sen sisältöä.”
Piot sai pian lisää näytteitä nunnalta, joka menehtyi lopulta virukseen.
”Maailman terveysjärjestö WHO otti meihin yhteyttä heti, kun saimme näytteet ja käski meitä lähettämään ne huipputurvalliseen laboratorioon Englantiin. Silloinen esimieheni halusi saattaa työmme silti päätökseen ja nappasi yhden virusnäytteen sisältäneen koeputken tutkiakseen sitä.”
Miehen kädet kuitenkin tärisivät niin paljon, että koeputki lipesi ja putosi suoraan toisen tutkijan jalalle.
”Se hajosi sirpaleiksi. Ehdin vain kirota. Desinfioimme heti kaiken ja onneksi kukaan meistä ei sairastunut”, Piot muistelee.
Lopulta belgialaistutkijat saivat muodostettua kuvan viruksesta elektronimikroskoopilla ja heille selvisi nopeasti, ettei kyse ollut mistään aiemmin tunnetusta taudista.
Epidemia huolestuttaa
Länsi-Afrikassa yhdeksän kuukauden ajan raivonnut Ebola-epidemia on vaatinut jo noin 3 500 uhria eikä sitä ole saatu kuriin sen pahiten vaivaamilla alueilla Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa.
Piotin mukaan tällainen epidemia ei ollut odotettavissa.
”Olin aiemmin sitä mieltä, ettei Ebola voisi olla kovinkaan suuri ongelma verrattuna esimerkiksi Aidsiin tai malariaan, koska epidemiat olivat aina lyhyitä ja paikallisia”, Piot totesi.
”Kesäkuussa tuli selväksi, että tässä epidemiassa oli jotain erikoista.”
Piotin mukaan nykyinen epidemia on osunut väärään aikaan ja paikkaan. Ebolan torjuntaan tavallisesti tehokas sairastuneiden eristäminen ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden jäljittäminen ei onnistu monillakaan niistä alueista, joilla tauti raivoaa. Piot sanookin pelkäävänsä nyt valtavaa tragediaa.
”Jotkut näistä maista ovat vasta toipumassa pahoista sisällissodista ja monet niiden lääkäreistä ovat paenneet ja terveydenhuoltojärjestelmät romahtaneet. Koko Liberiassa oli vuonna 2010 vain 51 lääkäriä ja moni heistä on sittemmin kuollut Ebolaan.”
Piotin mukaan myös ihmisten liikkuvuus ja tiheät asuinolot etenkin länsiafrikkalaisissa kaupungeissa vaikeuttavat taudin pysäyttämistä.
Piot vaatiikin kansainvälistä yhteisöä tekemään enemmän Ebolan koettelemien maiden auttamiseksi ennen kuin epidemia pahenee.
Piot toteaa olevansa erityisen huolestunut siitä, että Ebola pääsee leviämään Afrikan suurkaupunkien slummeihin. Siellä tartuntojen jäljittäminen olisi käytännössä mahdotonta.
”Se olisi sanoinkuvaamaton katastrofi.”