Droonit ovat muuttaneet Ukrainan sodan taistelukentän ulottamalla sen 20 kilometrin etäisyydelle rintamalinjasta molempiin suuntiin.
Pitkän kantaman tiedusteludroonit pystyvät havaitsemaan pienimmänkin liikkeen. Kun kohteet on havaittu, pommittajadroonit tai valokuitukaapeliin kytketyt räjähdedroonit hyökkäävät niitä vastaan.
Tämä nopeasti laajeneva ”tappoalue” määrittelee yhä enemmän nykyaikaista sodankäyntiä. Suuria ja keskitettyjä joukkoja ei voida enää liikutella taistelukentällä.
– Sodankäynti on muuttunut radikaalisti. Ja joka kuukausi tappovyöhyke kasvaa. Eurooppalaisten on edelleen vaikea ymmärtää tätä, sanoo ukrainalainen merijalkaväen veteraani Taras Chmut Financial Timesille.
Vanha ”selusta”, jossa huoltoajoneuvot aikoinaan liikkuivat vapaasti, on nyt maaliruudukko. Ja tämän uuden sodankäynnin keskiössä ovat FPV-räjähdedroonit, jotka leijuvat huoltolinjojen yllä, metsästävät ajoneuvoja ja iskevät tuhoisalla tarkkuudella.
Tästä syystä tavanomainen kuljetuskalusto on vedetty pois lähes kokonaan aivan etulinjan tuntumasta, kertoo 93. mekanisoidun prikaatin lehdistöupseeri Irina Rybakova.
Pääteiden ylle on ripustettu verkkoja tuhansien kilometrien edestä. Tämä suoja on suunniteltu estämään FPV-räjähdedrooneja syöksymästä ajoneuvojen kimppuun. Mutta verkot eivät takaa täyttä suojaa. Verkkoja on asennettu myös useisiin kaupunkeihin suojaamaan tärkeitä kohteita ja infrastruktuuria.
Monet ajoneuvot muistuttavat omituisia Mad Max -ajoneuvoja, jotka on vahvistettu lisäpanssaroinnilla ja varustettu droonien torjuntahäkeillä ja piikeillä räjähdysten vaikutuksen vähentämiseksi. Joukot puolestaan oleskelevat enimmäkseen maan alla tai leiriytyneinä vahvasti naamioituihin asemiin.
Kaaoksen vyöhyke
Ukrainalainen sotilas Volodymyr Demtshenko kuvailee ”kaaoksen” vyöhykettä.
– Juoksuhautoja, raunioita, palaneita puita, ruumiita, joita on mahdotonta tuoda takaisin. Kaikkialla on piikkilankaa, droonien valokuitua, aseiden osia. Vihollinen voi olla edessä, takana, sivuilla – ja vihollinen on aivan varmasti taivaalla.
Itä-Ukrainan rintamalohkoista on tullut uusien teknologioiden ja niitä lamauttavien vastatoimien koekenttä.
Analyytikoiden mukaan elektroninen sodankäynti kyllästää rintaman, häiritsee signaaleja ja pakottaa droonien lennättäjät sopeutumiskilpailuun.
Tämän kiertämiseksi on kuitenkin olemassa keino, jota varsinkin Venäjän joukot suosivat yhä enemmän: valokuitukaapeleihin kytketyt droonit, jotka ulottuvat joissakin tapauksissa 40 kilometrin päähän.
Nämä ovat immuuneja radiohäirinnälle ja usein erittäin tehokkaita. Jotkut niistä väijyvät teiden varsilla nousten yllättäen ilmaan ja iskien ajoneuvoon.
Sotilaat ottavat puolestaan käyttöön yhä enemmän matalan teknologian puolustuskeinoja. Joukot kulkevat avolava-autojen kyydissä valmiina ampumaan lähestyvät FPV-droonit alas konekivääreillä ja haulikoilla.
Samalla syntyy uusia hyökkäystaktiikoita. Demtshenkon mukaan venäläisjoukot ”ryömivät useita päiviä lämpösäteilyä peittävien viittojen alla”. Joka yö he liikkuvat kymmeniä tai satoja metrejä. Tarkoituksena on saada kasaan riittävän suuri joukko tietyn alueen hallitsemiseksi.
Venäläiset käyttävät myös moottoripyöriä, mönkijöitä ja jopa hevosia.
Droonit aiheuttavat 80 prosenttia venäläisten tappioista
Ukrainan joukot pyrkivät ajamaan hyökkääjän sotilaat tappoalueelle rakennettuihin linnoituksiin. Varsinkin Itä-Ukrainan rintamalohkoille on rakennettu viimeisen vuoden aikana uusia puolustuslinjoja. Nämä yhdistävät panssarikaivantoja, lohikäärmeenhampaita (pyramidin muotoiset betonimöhkäleet) ja useita rivejä piikkilankaa.
Nämä hidastavat ja ohjaavat lähestyviä joukkoja kapeisiin ylityksiin, joissa droonit voivat tuhota ne. Sotilasviranomaisten mukaan droonit aiheuttavat jopa 80 prosenttia venäläisten tappioista taistelukentällä.
Droonien uhka on myös pidentänyt joukkojen rotatointia eli kierrättämistä. Droonien lennättäjät ja jalkaväki sekä panssarintorjunta- ja kranaatinheitinmiehistöt pysyvät asemissaan pitkiä aikoja, koska joukkojen rotaatio on vaarallista.
Sotilaat elävät droonien ilmasta pudottaman ruoan ja veden avulla. Suurin osa välttämättömistä tarvikkeista toimitetaan nykyään ilmateitse, mutta suurempia kuormia kuljetetaan miehittämättömillä maa-ajoneuvoilla eli maaroboteilla (UGV), jotka kuljettavat ammuksia ja varusteita.
Irina Rybakovan mukaan joissakin tapauksissa UGV on ainoa mahdollinen evakuointikeino. Kun haavoittunut sotilas ei pysty liikkumaan itsenäisesti, maarobotti voidaan lähettää noutamaan hänet.
Samaan aikaan telatykistö toimii nyt pääosin kiinteistä, naamioiduista ja osittain haudatuista asemista. Kaikkiin tykistöyksiköihin ja panssarivaunujen miehistöihin kuuluvat liikkuvat droonien torjuntaryhmät.