Euroopan keskuspankki (EKP) laski ohjauskorkoaan torstaina 25 korkopisteellä. Yhtä vähän kuin päätös oli yllätys kenelläkään, sillä on vaikutusta euroalueen reaalitalouteen. Yritykset ja kotitaloudet eivät saa lainaa keskuspankin ohjauskorolla, vaan niiden luottojen korkotasoon lisätään pankkien marginaalit.
Pankkien marginaalit ovat nousseet viime aikoina nopeammin kuin ohjauskorko on laskenut. Näin erityisesti euroalueen kriisimaissa, joissa erityisesti yritysluottojen huono saatavuus ja korkea korkotaso on vienyt yritysten viimeisetkin halut investoida reaalitalouteen.
Mielenkiintoisempaa kuin itse päätös oli EKP:n pääjohtajan Mario Draghin lausunnot liittyen korkopäätökseen. Hänen mukaansa päätös ei ollut yksimielinen. Tällä Draghi viittasi mitä ilmeisimmin siihen, että ainakin toinen neuvoston saksalaisista jäsenistä äänesti päätöstä vastaan.
Draghi on oikeastaan koko pääjohtajakautensa ajan kamppaillut saksalaisten konservatiivista rahapolitiikkaa vastaan. Tällä kertaa kamppailuun toi lisäväriä Angela Merkelin poikkeuksellinen kannanotto EKP:n rahapolitiikan sopimattomuudesta Saksalle. Vaikka neuvoston jäsenet eivät edusta kokouksissa mitään maata, saksalaisten jäsenten näkemysten jääminen toistuvasti vähemmistöön neuvostossa (ja usein ilman mitään kannatusta) aiheuttaa vääjäämättä jännitteitä keskuspankin sisälle.
Jännitteitä ei ainakaan vähennä se, että Draghin voimakkaasti ajamat epätyypilliset rahapoliittiset toimenpiteet ovat myös muokanneet euroalueen poliittista päätöksentekoa. EKP:n viime syyskesällä lanseeraama ehdollinen, mutta rajaton, tuki ongelmiin joutuvalle euromaalle laski voimakkaasti esimerkiksi Italian ja Espanjan valtiolainojen korkotasoa. Tämä on toki sinällään hyvä uutinen. Korkojen laskun myötä kriisimailta kuitenkin katosi markkinapaine sopeuttaa talouttaan, koska rahoituksen saatavuudestakaan ei ollut enää huolta.
Vaikka säästöohjelmia voidaan aiheestakin kritisoida, kriisimaiden talouksien remontin tarve on ilmeinen ja iso. EKP masinoiman tukipaketin sivutuotteena kriisimaita uhkaa kuitenkin tilanne, jossa niiden hallitukset pystyvät päättämään ainoastaan velkaantumisen kiihdyttämisestä. Jos näin tapahtuu, maat ajautuvat tilanteeseen, josta edes EKP ei voi niitä pelastaa.
Rahapolitiikka on ajautunut euroalueella politiikan keskiöön. Tämä kertoo kuitenkin paljon enemmän euroalueen poliittisista päätöksentekijöistä kuin sen keskuspankista. Eikä kertomuksen loppu ole välttämättä onnellinen.
Markus Lahtinen on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.