EU:n suunnitelmissa on luoda yhteinen komentojärjestelmä Euroopan sotilaallisille operaatioille, määritellä EU-joukkojen käytölle ohjeet ja luoda suunnitelma yhteisille investoinneille sotilaskalustoon.
Viime kesänä EU-huippukokouksessa hyväksyttiin Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia. Sen jatkoksi EU:n on tarkoitus laatia nyt hallitusten välisesti puolustuspoliittista selontekoa. Se prosessi on tarkoitus käynnistää ensi viikolla puolustusministerikokouksessa. Samaan aikaan komissio valmistelee asiakirjaa puolustusmateriaaliyhteistyöstä ja unionin puolustusteollisuuden perustasta.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan kyseessä ei ole uusi prosessi, vaan yhteisen puolustuspolitiikan syventämistä alettiin suunnitella jo ennen Ukrainan kriisiä joulukuun 2013 EU-huippukokouksessa. Ukrainan kriisi kannusti kehittämään yhteistä puolustuspolitiikkaa, ja nyt suunnitelmissa on tarkoitus edetä entistä konkreettisemmin.
– Ehkä se, mikä nyt kannustaa, on Yhdysvaltojen presidentinvaalikeskustelu, ja mahdollisuus että valtaan nousee henkilö, jolla on erilaisia näkemyksiä transatlanttisesta suhteesta ja USA:n sitoumuksista Eurooppaan, Tiilikainen sanoo Verkkouutisille.
Tiilikainen viittaa republikaanien presidenttiehdokkaaseen Donald Trumpiin, joka on vaatinut eurooppalaisia Nato-maita käyttämään enemmän rahaa puolustukseen ehtona sille, että Yhdysvallat jatkossakin sitoutuisi Naton viidenteen artiklaan eli Naton jäsenmaiden keskinäisiin turvallisuustakuisiin.
Ajatus ei Yhdysvalloissa ole uusi. Tiilikainen muistuttaa, että jo 10 vuoden ajan Yhdysvalloissa osa ihmisistä on katsonut, että Euroopan pitäisi itse maksaa puolustuksestaan.
Toistaiseksi EU:n puolustusyhteistyön syventämisessä ei kuitenkaan ole kyse Natosta erillisestä kehityksestä. Nato huolehtii edelleen EU-maiden yhteisestä puolustuksesta joitakin poikkeuksia, kuten Suomea, lukuun ottamatta. Jos Naton rooli tulevaisuudessa muuttuisi, EU-puolustus voisi Tiilikaisen mielestä kehittyä varajärjestelmäksi.
– Jos Natossa tapahtuisi suurempi murros, se korostaisi tarvetta ryhtyä tekemään yhteistyötä enemmän EU-painotteisesti. Toistaiseksi marssijärjestys on toinen, ja Natolla on siinä etusija, Tiilikainen sanoo.
Hänen mukaansa odotetaan, että Yhdysvaltojen sotilaallinen painopiste Euroopassa pienenee joka tapauksessa ja siirtyy enemmän Aasiaan. Samanaikaisesti kulkee EU:n yhteisen puolustuspolitiikan syventäminen, joka helpottaa eurooppalaisia maita ottamaan enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
– Naton intressissä on, että eurooppalaiset jäsenmaat panostavat puolustukseen. Se on helpompi saavuttaa, jos eurooppalaiset maat tekevät sen yhteistyössä, Tiilikainen toteaa.