Suomen ja Venäjän välisellä naapuruussopimuksella ei ole käytännössä mitään merkitystä, pitkäaikainen diplomaatti ja Venäjä-asiantuntija René Nyberg sanoo Ilta-Sanomille.
Suomi solmi Venäjän kanssa naapuruussopimuksen vuonna 1992. Sopimus oli ensin voimassa kymmenen vuotta, jonka jälkeen sitä on jatkettu viisi vuotta kerrallaan. Kirjauksen mukaan voimassaolo jatkuu automaattisesti, jollei jompikumpi osapuoli irtisano sopimusta vähintään vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä. Viimeisin viisivuotiskausi alkoi tässä kuussa.
Nybergin mukaan sopimukselta puuttuu poliittinen ja moraalinen pohja. Hänen mukaansa tilannetta voi verrata syyskuuhun 1990, jolloin presidentti Mauno Koivisto irrotti Suomen Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista.
– Sopimuksesta löytyviä pykäliä on ihan turha lähteä enää tulkitsemaan. Maailma on muuttunut, eikä niistä saa enää mitään koukkua. Siinä mielessä tämä sopimus ei ole mielenkiintoinen, Nyberg sanoo IS:lle.
– Meillä on nyt uusi tilanne, joka syntyi siitä, että Venäjä aloitti sodan Euroopassa. Ei ole enää paluuta siihen missä aiemmin oltiin.
Suomen ja Venäjän sopimus tehtiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä teki pitkälti samanlaisen sopimuksen myös Saksan kanssa.
– Jälkeenpäin voidaan kysyä, että mihin sellaista tarvittiin. Vastaus on, että ei mihinkään. Mutta kysymys oli poliittisesta kulttuurista – kun Saksa teki sellaisen, niin mekin teimme.
