Digitalisaatio tulee auttamaan rajojen ylittämistä ja eri näkökulmien yhteensovittamista metsäsektorilla jo ihan lähivuosina, kirjoittaa dosentti Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskus SYKEn Ratkaisuja-blogissa.
– Metsien suojelua ja käyttöä voidaan suunnitella paljon nykyistä kokonaisvaltaisemmin, kun paikkatietojärjestelmiin saa helposti ja avoimesti ladattua digitaalista tietoa niin metsävaroista, hakkuista, luontoinventoinneista kuin virkistyskäytöstäkin, Paloniemi toteaa.
SYKE on kehittänyt eri näkökulmien yhteensovittamista Tieto ja vuorovaikutus monimuotoisuuden turvaamisen kohdentamisen tueksi -hankkeessa. Sen kantavia teemoja on ollut erilaisten rajojen ylittäminen.
– Miksi kahlitsisimme suojelua tai yhteistyötä hallinnon, tilojen tai organisaatioiden asettamilla rajoilla, Paloniemi pohtii.
Paloniemen mukaan erilaisten asioiden ja näkökantojen yhteensovittamista tarvitaan silloin, kun suunnitellaan metsien käyttöä, hoitoa ja suojelua.
– Osiin takertumista täytyy varoa varsinkin nyt, kun resurssit vähenevät ja tuottovaatimuksia nostetaan.
Paloniemi muistuttaa, että monimuotoisuuden kannalta parhaan suojelukohteen valinnassa eivät paina pelkästään alueen luontoarvot.
– Myös sillä on merkitystä, miten arvioitava alue kytkeytyy ympäröiviin kohteisiin ja olemassa olevaan suojeluverkostoon.
Hän toteaa, että lisäksi on otettava huomioon ihmisten mielipiteet ja tarpeet.
– On syytä selvittää, missä maanomistajat suhtautuvat erityisen myönteisesti heidän maillaan sijaitsevien luontokohteiden turvaamiseen joko luonnonsuojelun vuoksi tai esimerkiksi kauniin maiseman, riistan tai virkistyskäytön varmistamiseksi.
– Kun nämä eri tiedot yhdistetään, on mahdollista aiempaa paremmin kohdentaa suojelu alueille, joissa on monimuotoista luontoa, jotka ovat kytkeytyneitä muihin arvokkaisiin kohteisiin ja joiden omistajat ovat valmiit osallistumaan suojeluun. Tämä ehkäisee turhia suojelun ristiriitoja ja parantaa sen kustannustehokkuutta.