Aluevaaliehdokkaiden kampanjat olivat kirjava kollaasi. Hyvinvointialueiden toivottiin ratkaisevan jos jonkinlaisia sote-palveluiden haasteita. Osa ehdokkaista näytti elävän maailmassa, jossa resurssirajoitteita ei ole. Vastuullisemmat kantoivat huolta alueiden talouden kestävyydestä. Harvalla oli sittenkään esittää iskulausekokoelmaa koherentimpaa näkemystä alueensa johtamisesta.
Kokonaisuutena aluevaalien keskustelun sävy oli muihin vaaleihin verrattuna ongelmakeskeisempää, todellisuudesta vieraantuneempaa sekä merkittävät muutostekijät, kuten teknologiamurroksen, heikommin tunnistavaa. Vaikka uuden hallintotason vihkiäisissä tämä on osin ymmärrettävää, ei se tee asiasta yhtään vähemmän valitettavaa.
Uusien valtuustojen ja hyvinvointimaakuntien kuherruskuukausi jää lyhyeksi. Sekavasta lähtötilanteesta on päästä ripeästi yli piirtämällä realistinen tilannekuva ja terävä visio. Ongelmista on liikuttava nopeasti ratkaisuihin. Tämä ei onnistu ilman digitalisaation mahdollisuuksien ymmärrystä ja niihin tarttumista.
Oli maakuntamallista mitä mieltä tahansa, on se historiallinen tilaisuus rakentaa hallintoa ja palveluekosysteemiä puhtaammalta pöydältä. Menneisyyden tekniset ja toiminnalliset valinnat eivät sido uusia hyvinvointialueita samalla tavoin kuin paikallishallintoa. Tämä liikkumatila aluepäättäjien on hyödynnettävä täysimääräisesti.
Digitaalisuus on keino paitsi yksilöllisempään ja vaivattomampaan palveluun myös tehokkaampaan palveluiden tuotantoon ja niihin ohjaamiseen. Parhaimmillaan hyvinvointialue ennakoi ja tunnistaa asiakkaan elämäntilanteet ja tarjoaa tämän valittavaksi tarpeeseen soveltuvia yksityisesti tai julkisesti tuotettuja etä- tai lähipalveluita. Data liikkuu eri sektoreiden tuottajien, niin isompien kuin pienempien, välillä saumattomasti, palveluketjuissa ei tapahdu katkoksia ja asiakas saa kaipaamansa ratkaisun kohtuullisessa ajassa.
Digitalisaatio avaa myös tapoja hyvinvointialueiden taloudenpidon, hankintojen, oman tuotannon ja muun toiminnan avoimempaan ja tarkempaan seurantaan. Tämän pitäisi olla jokaisen päättäjän toivelistan kärjessä. Ilman reaaliaikaista ja vertailukelpoista näkymää alueen kustannustehokkuudesta, asiakastyytyväisyydestä ja muista avaintekijöistä on mahdotonta tehdä valistuneita päätöksiä.
Sooloilun ja mustasukkaisuuden sijaan alueiden on pelattava digiasioissa yhteen ja hyödynnettävä yritysten ratkaisukykyä yhteiskehittämisen ja innovoinnin mahdollistavin hankintamenettelyin. Valtion on tähän tarvittaessa alueita myös kannustettava. Yhdessä määritellyt ja hankitut ratkaisut lisäävät alueiden sisäistä ja välistä yhteentoimivuutta ja jättävät paukkuja kaikkein tärkeimpään eli ihmisten palvelemiseen ja valinnanvapauden toteuttamiseen.
Aluevaltuustojen päätettäväksi tuleva hyvinvointialuestrategia on ensimmäinen tärkeä paikka linjata näistä asioista. Valtuutettujen on huolehdittava siitä, että digitalisaatio on mukana kaikissa strategian osa-alueissa. Sitä ei saa jättää erilliseksi siilokseen. Vain näin varmistetaan, ettei hyvinvointialueilta putoa pohja heti alkuunsa.