Toimialajohtaja Marja Pentikäinen Helsingin Diakonissalaitokselta sanoo, että kiintiöpakolaiset tulevat Suomeen usein perheineen, mikä edesauttaa myös kotoutumista.
Helsingin Diakonissalaitos on hoitanut sodan, pakolaisuuden ja kidutuksen vuoksi vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä 25 vuoden ajan. Nykyisin alkuperäinen toiminta on osa kolmen palvelukokonaisuuden Psykotraumatologian keskusta, jossa vuosittain hoidetaan noin 200 potilasta.
Osa Psykotraumatologian keskuksen palveluista on suunnattu kiintiöpakolaisille, joilla on jo maahan tullessa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n myöntämä pakolaisasema.
Pentikäisen mukaan kiintiöpakolaisten kanssa tehtävä työ on suunnitelmallista ja asiakaslähtöistä, koska kunnat ovat välittömästi mukana kotouttamistyössä.
Tällä hetkellä kidutettujen kuntoutukseen tulevat kiintiöpakolaiset tulevat Syyriasta ja Kongosta. Kuntoutuksen tilastojen kärjessä ovat edelleen Irak, Iran, Syyria, Venäjä, Afganistan ja Afrikan valtioista Kongo.
– Pakolaisten hoito on koko yhteiskunnan asia. Hoitoa pitää saada eri puolilla Suomea, alueilla joissa pakolaisia on. Toiminnan rahoituksen pitäisi tulla kuntien budjetista. Näin merkittävän työn ei pitäisi olla hankepohjaista, sanoo Pentikäinen.
1990-luvun alun pakolaisaallon aiheutti muun muassa Jugoslavian hajoamissodat sekä Somalian sisällissota. Korkeimmillaan turvapaikanhakijoiden määrä oli vuosina 1990-93. Kiintiöpakolaisille suunnatun kidutettujen kuntoutuksen käynnistämisen aikaan Suomessa oli noin 6[nbsp]000 pakolaista, ja varovaisen arvion mukaan heistä ainakin noin tuhannella oli kidutuskokemuksia.
Eduskunta päättää kiintiöpakolaisten määrästä vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Vuodesta 2001 Suomen kiintiö on ollut 750 pakolaista vuodessa, mutta vuosina 2014-2015 kiintiötä väliaikaisesti kasvatettiin Syyrian sodan takia 1050 kiintiöpakolaiseen.