Oulun yliopiston tutkijoiden havainto tuo uutta tietoa diabeetikoilla yleisen veren alhaisen D-vitamiinipitoisuuden syistä.
D-vitamiini on monella tapaa elimistölle välttämätön aine, ja sen alhainen määrä on yhdistetty lukuisiin eri sairauksiin, kuten syöpiin, luuston sairauksiin, infektioihin ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
Epidemiologiset tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että myös diabeetikoiden veren D-vitamiinipitoisuudet ovat usein matalia, minkä vuoksi alhaisen D-vitamiinipitoisuuden on epäilty altistavan diabeteksen kehittymiselle. Syitä diabeetikoiden veren alhaiseen D-vitamiinipitoisuuteen ei ole kuitenkaan tiedetty ja aiheesta on ollut ristiriitaista tietoa.
Vastikään Diabetes-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat kuvaavat uuden, aiemmin tuntemattoman mekanismin, joka säätelee D-vitamiinin bioaktivaatiota elimistössä.
– Tutkimuksemme viittaa vahvasti siihen, että matala D-vitamiinipitoisuus on todennäköisemmin diabeteksen seuraus kuin syy, kertoo Oulun yliopiston farmakologian professori Jukka Hakkola.
Tutkimus osoitti, että sekä tyypin 1 että 2 diabeteksessa aktivoituvan mekanismin seurauksena D-vitamiinin muuttuminen kalsidioliksi eli D-vitamiinin varastomuodoksi estyi. Diabetespotilailla kalsidiolin muodostumisen estyminen voi olla pitkäkestoista, mikä johtaa D-vitamiinin puutteeseen. On mahdollista, että diabeetikko pystyy huonommin hyödyntämään ihossa syntyvää tai ravinnosta saatavaa D-vitamiinia.
Samassa tutkimuksessa havaittiin, että myös paastoaminen estää kalsidiolin muodostumista, mutta ilmiön merkitys on vielä epäselvä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin moderneja solutekniikoita ja eläinmalleja. Jos tulokset voidaan vahvistaa ihmisillä, saattaa tämä Hakkolan mukaan antaa aiheen muuttaa D-vitamiinin saantisuosituksia diabetespotilailla.
Tutkimus tehtiin Oulun yliopiston johdolla yhteistyössä saksalaisten, yhdysvaltalaisten ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa.