Saksalaislehti Der Spiegelin mukaan Boris Johnsonin poliittinen uhkapeli edustaa tappiota paitsi EU-jäsenyyden kannattajille Britanniassa, myös niille, jotka uskovat suoraan demokratiaan.
Myös Saksassa on lehden mukaan pinnalla näkemys, jonka mukaan kansanäänestykset olisivat niin kutsuttu vastalääke länsimaisen parlamentarismin kriisille. Ajatuksen mukaan kansanäänestys tarkoittaisi parempaa demokratiaa.
Lehden mukaan harvoin kuitenkaan ovat kansanäänestyksen rajoitukset olleet niin selkeästi nähtävissä kuin Britannian kohdalla. Lehti näkee Britannian kansanäänestyksen katastrofina, joka selvyyden ja rauhallisuuden saavuttamisen sijaan on aiheuttanut vain lisää sekaannusta ja uusia vastakkainasetteluja. Tällaisia ovat esimerkiksi vastakkainasettelut vanhojen ja nuorten, Lontoon ja sen provinssien sekä Englannin ja Skotlannin välillä.
Lehti näkee Brexit-äänestyksen kyynisenä valtataisteluna kahden konservatiivipuolueen poliitikon välillä, joista viime kädessä kumpikin hävisi. Lehti toteaa, että ensin pääministeri David Cameron ilmoitti irtisanoutuvansa heti äänestystuloksen jälkeen. Sitten Boris Johnson ilmoitti, että ei aio pyrkiä Cameronin seuraajaksi, vaikka oli ollut yksi Brexit-kampanjan johtavista hahmoista. Lehden mukaan Johnsonin johtama kampanja oli ”niin likainen”, että jopa äänestystä kannattava historioitsija Timothy Garton Ash totesi kampanjassa ”valheellisuuden ja manipulaation määrän olevan henkeäsalpaava”.
Brexit-äänestys on Der Spiegelin mukaan asettanut pohjan konfliktille suoran ja edustuksellisen demokratian välillä. Britannian parlamentti, joka on suurimmalta osin EU-myönteinen, voisi kieltäytyä noudattamasta kansan tahtoa. Lehden mukaan Britannian äänestystä seurannut katastrofi osoittaa, että kansanäänestys on suorempaa demokratiaa, kuin mitä EU kaipaa. Britannian seuraavan hallituksen tulee tästä syystä tiukasti seurata kansanäänestyksen tulosta, jollei se halua demokratian käsitteen muuttuvan täydeksi vitsiksi.
Toisaalta suoran demokratian puolustajien tulisi Der Spiegelin mukaan ymmärtää, että suoraankin demokratiaan liittyy rajoitteita ja 2000-luvun monimutkaisessa maailmassa poliittinen vastuu keskeisistä asioista olisi parempi jättää valituille edustajille.
