Eduskunnassa vietettiin tiistaina Suomen hallitusmuodon satavuotisjuhlaa. Puhemies Matti Vanhanen totesi puheessaan, että hallitusmuodon hyväksymisen kautta sata vuotta sitten tehtiin kaksi tärkeää päätöstä.
– Valitsimme hallitusmuodoksi tasavallan perinnöllisen monarkian sijasta. Ja toiseksi suuntauduimme selkeästi parlamentarismiin presidenttivaltaisen järjestelmän sijasta, Matti Vanhanen sanoi.
– Meillä valta on kansan vaaleissa antamana eduskunnalla, jonka luottamusta hallituksen on nautittava. Valta on perimmältään aina tässä salissa.
Tasavallan presidentille annettiin hänen mukaansa sata vuotta sitten nykyistä enemmän valtaa, ja presidentin asema järjestelmässämme on edelleen keskeinen.
– Perustuslaissa osoitettujen valtaoikeuksien lisäksi presidentillä on onnistuessaan arvovaltaa paitsi kansallisesti myös suhteissamme ulos. Tätä määrittämätöntä vaikuttamisen pääomaa on toivottavasti olemassa, jos joskus ajautuisimme tilanteeseen, jossa muu vallankäyttö on työssään epäonnistunut.
Sadan vuoden aikana valtaa on myös siirretty.
– Asukkaiden omaa itsehallintoa edustavat kunnat käyttävät keskeistä yhteiskunnallista valtaa. Viranomaisilla on lakiin pohjautuvaa päätösvaltaa. Lisäksi valtaa on harkitusti sopimuksin siirretty kansainväliselle tasolle niissä asioissa, joissa eduskunta on katsonut kansainvälisen yhteistyön tuovan paremmin halutun lopputuloksen kuin pelkkänä kansallisvaltiona toimiminen. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeitä ovat muun muassa Euroopan unionin perussopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja, Vanhanen totesi.
– Kansallisvaltio muodostaa kuitenkin vallan ytimen ja sillä on halutessaan mahdollisuus palauttaa valta instituutioilleen sekä kunnilta, viranomaisilta että kansainvälisiltä sopimuksilta.
”Missä valta on?”
Vaikka hajauttaminen on ollut järkevää, on sen seurauksena Vanhasen mukaan monien kansalaisten vaikea hahmottaa, missä valta on. Tällä on kielteinen vaikutus tuntemukseen vallankäytön oikeutuksesta.
– Hallitusmuodon keskeinen idea on kestänyt aikaa hyvin. Suurin juhlan aihe on mielestäni se, että suomalaiset ovat halunneet pitää kiinni demokratiastamme ja oikeusvaltioperiaatteista läpi koko kuohuneen 1900-luvun. Oikeusvaltio oli arvossaan jopa rintamalla. Kaiken vallankäytön on pitänyt perustua lakiin ja rikkeet on käsiteltävä itsenäisellä tuomioistuinvallalla, johon poliitikot eivät sekaannu etukäteen eivätkä jälkikäteen. Tämän periaatteeen johdonmukainen noudattaminen on meidän poliitikkojen vastuulla.
Puhemiehen mukaan ”järjestelmämme perustaa haastaa kuitenkin kehitys, jossa yhä suurempi osa kansalaisista pitää äänestyspäätöksensä tärkeimpänä perusteena yksittäistä asiaa”.
– Kokonaisvastuun ja siihen sisältyvän kompromissitarpeen sijasta yksittäiset asiat ja niihin usein kytkeytyvät mielikuvat ovat hallitsemassa poliittista keskustelua. Tässä näen rakenteellisen riskin legitimiteetin näkökulmasta. Jos valintaperuste vaaleissa ja päätöksenteon todellisuus ajautuvat kauas toisistaan, syntyy helposti turhautumista poliittista järjestelmää kohtaan. Miten siis kyetään yhdistämään edustuksellisuuden idea ihmisten voimakkaaseen haluun vaikuttaa yksittäisiin asioihin suoraan ohi edustuksellisuuden periaatteen?
– Toinen haaste hallitusmuodollemme sisältyy tarpeeseen harjoittaa enenevässä määrin kansainvälistä yhteistyötä. Valtaa kansainvälisille järjestöille siirretään vain eduskunnan ratifiointipäätösten kautta. Monet kansalaiset kuitenkin kokevat, että valtaa on siirretty pysyvästi ulottumattomiin ja monet pelkäävät, että käynnissä on itsestään tapahtuva omalakinen vallan siirtyminen. Tätä tuntemusta ei pidä vähätellä.
– Pidänkin hyvänä, että pääministeri ja hallitus EU:n komission puheenjohtajaa valittaessa pitivät kiinni Eurooppa neuvoston eli jäsenmaiden päätösvallasta asiassa. Myös Euroopan parlamentissa on tendenssi kasvattaa valtaa käytäntöjen kautta. On tärkeää, että vallanjako unionin jäsenmaiden ja sen instituutioiden välillä on selkeä ja sitä voidaan muuttaa vain valtioiden keskinäisellä sopimuksella, joka aina edellyttää kansallisten parlamenttien hyväksymispäätöksiä. Vallan liu’uttaminen ilman sopimusmuutoksia ei sovi.
Vanhasen mukaan kolmas haaste liittyy turvallisuuteen.
– Nykykehityksessä jako ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen ei tarjoa riittävää lähestymistapaa. Eri turvallisuusviranomaisten ja koko poliittisen johdon keskinäistä yhteistyötä on kehitettävä arvioimalla asiaa turvallisuuden eikä sadan vuoden perinteen perusteella.
Hyvinvointia
Neljäs haaste on kyky tuottaa järjestelmällä hyvinvointia kansalaisille.
– Eräs kiinalainen professori luonnehti kerran, että siinä missä länsimaissa päätöksenteon oikeutus syntyy vaaleista, Kiinassa se syntyy performanssista, eli tuloksesta, Matti Vanhanen kuvaili.
– Koen, että yli sadan vuoden aikana länsimaissa kansalaisille ja yritystoiminnalle luotu vapaus ja mahdollisuus sivistyksen kehittymiseen on luonut innovaatioita ja kilpailun kautta taloudellista voittavaa tehokkuutta. Tämä malli on nyt haastettu. Joillakin autoratiivisilla yhteiskunnilla on kyky kohdistaa resursseja, investoida uusiin asioihin ja toimeenpanna muutoksia nopeasti. Tämä on muuttanut kilpailuasetelmia selvästi eikä ole itsestään selvää, että oma järjestelmämme on voittava. Demokratia haastetaan usein silloin, kun tyytymättömyys kasvaa. Tähän voidaan hetkellisesti vastata protektionismilla, mutta se on lähinnä itsensä pettämistä ja silmien sulkemista siltä, että uudistuksia pitää tehdä.
Demokratian onkin puhemiehen mukaan ”kyettävä oloissaan uudistamaan yhteiskuntaa tavalla, joka tuottaa kaivattua hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta”.
– Demokratiankin on tuotettava tuloksia. Siinä vaiheessa kun demokratiassa koetaan päätehtävänä olevan entisen ja saavutetun turvaaminen, kannattaa sytyttää varoitusvalot. Suomi syntyi demokraattiseksi tasavallaksi pitkälti sen ansiosta, että Euroopassa kuninkaiden ja keisareiden vallan keskeinen pyrkimys oli pitää vanhat olot muuttumattomina. Se ei enää vastannut vapautta kaivanneiden ihmisten odotuksiin. Hallitusmuotomme oli vastaus tähän kehitykseen. Pidetään tämä perusasenne elossa tästä eteenkin päin, puhemies totesi.
LUE MYÖS:
Presidentti Sauli Niinistö: Eheä kansakunta, luja myös ulospäin
Hän loi Suomen perusteita – ”ei yhtä tunnettu kuin pitäisi”