Saarivaltion kansalaiset käyvät kolmatta kertaa uurnille normaaleissa vaaleissa sen jälkeen kun diktaattori Suharto pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1998.
560-jäseniseen parlamenttiin saanee paikkoja kaikkiaan kahdeksan puoluetta, joiden välille on vaikea löytää poliittisia linjaeroja. Indonesia on maailman suurin muslimimaa, mutta islamilaista valtiota kannattavien ryhmien kannatus on vähäistä.
Niillä on kuitenkin yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, mikä näkyy eri puolilla maata lakien vastaisena uskonnollisten vähemmistöjen syrjimisenä. Varsinkin toista viisivuotiskauttaan ja presidenttiyttään lopettelevaa Susilo Bambang Yudhoyonoa on syytetty haluttomuudesta puuttua suvaitsemattomuutta lietsovien islamististen ryhmien toimintaan.
Vaalien näkyvimmäksi asiakysymykseksi on noussut korruptio, johon syyllisiä on löydetty kaikista merkittävistä puolueista.
Istuvan presidentin Demokraattisen puolueen taloudenhoitaja tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen 3 miljoonan US dollarin lahjusten ottamisesta Kaakkois-Aasian urheilukisojen järjestelyjen yhteydessä.
Indonesian Corruption Watch on nimennyt kenraali Suharton aikana yksinvaltaa käyttäneen Golkar-puolueen 13 näkyvää vaikuttajaa korruptioepäillyiksi. Heidän joukossaan on myös Indonesian perustuslakioikeuden entinen päätuomari.
Vuoden 2009 vaaleissa moraalisia arvoja korostamalla kannatusta keränneen Oikeuspuolueen (PKS) johto taas on sekaantunut lihantuontiskandaaliin, jossa tuontikiintiöitä on jaettu puolueen tukijoille.
Suharton aikana kiellettynä ollut ja ensimmäisissä vapaissa vaaleissa 2004 valtaa nousseen Indonesian ensimmäisen presidentti Sukarnon tyttären Megawati Sukarnoputrin johtaman PDI-P- puolueen kymmenkunta johtajaa on asetettu syytteeseen lahjusten ottamisesta Indonesian keskuspankin uuden johtajan nimityksen yhteydessä.
Tuomioista ja epäilyistä huolimatta Golkarin ja PDI-P:n ennustetaan jatkavan vaalein jälkeen suurimpina puolueina.
Yllättäjän asemaan voisi nousta maailman suurimman muslimijärjestön, suvaitsevaisuutta ja avointa poliittista päätöksentekoa kannattavan Nahdlatul Ulaman (NU) perustama PKB-puolue. Ainakaan toistaiseksi indonesialaiset eivät kuitenkaan ole tahtoneet nostaa puoluetta maan uudeksi johtavaksi voimaksi.
Uusi tähti sotkee valtakuvioita
Heinäkuussa järjestettävän presidentinvaalin asetelmiin vaikuttaa laki, jonka mukaan vain 20 prosenttia parlamenttipaikoista ja tai 25 prosenttia äänistä edeltävissä parlamenttivaaleissa saanut puolue tai puolueryhmittymä voi asettaa presidenttiehdokkaan.
Pienemmät puolueet harkitsevat säädöksen viemistä perustuslakioikeuteen, koska perustuslaissa todetaan ainoastaan, että puolueilla on oikeus asettaa presidenttiehdokas.
Golkar on jo asettanut ehdokkaaseen puolueen puheenjohtaja Aburizal Bakrien. PDI-P:n kahdet edelliset vaalit hävinneen johtaja Megawati Sukarnoputrin ei uskota enää lähtevän ehdolle.
Selvässä gallup-johdossa on puolueen uusi tähti, Jakartan kuvernööriksi nopeassa tahdissa noussut, Jokowi-lempinimellä tunnettu Joko Widodo. Hän on luonut itsestään profiilin rehellisenä kansan miehenä, eikä eliittien ulkopuolelta tullut vaatimattoman mattokauppiaan poika ole muiden ehdokkaiden tavoin ryvettynyt tai omaa ihmisoikeusloukkaajan menneisyyttä.
Lyhyen aikaa 2000-luvun alussa presidenttinä toiminut Jokowin puolueen johtaja Megawati ei ole suoraan kieltäytynyt ehdokkuudesta, vaikka monet hänen lähisukulaisensakin ovat kehottaneet Megawatia pyytämään Jokowia ehdokkaaksi.
Muiksi ehdokkaiksi pyrkivät ainakin kenraali Suharton aikana rikastuneet entiset upseerit Wiranto ja Prabowo. Indonesian ihmisoikeusjärjestöjen mukaan molemmilla on tunnollaan tuhansien ihmisten henki sekä Indonesiassa että sen armeijan vuoteen 1999 asti miehittämässä Itä-Timorissa.
Ökyrikkaat Prabowo ja Wiranto ovat perustaneet omat puolueet ja onnistuneet rahoineen nostamaan ne parlamenttiin. Monissa gallupeissa Prabowo on noussut toiseksi suosituimmaksi ehdokkaaksi.
Kirjoittanut: KALLE SYSIKASKI