Hallituksen johtava puolue SDP on valinnut talouskriisin keskellä taktiikaksi palkkojen marinoinnin: siinä tehdään vähemmän tunteja mutta saadaan silti sama palkka. Marinointi siis kutistaa työaikapaistin mutta käyttää saman verran palkkasoosia kuin ennenkin.
Taktiikka sopii varmasti monen SDP:n kannattajan ideologisesti 70- ja 80-lukulaiseen muutosvastarintaiseen ajatusmaailmaan. Vai oletko koskaan kuullut SDP:ltä merkittäviä avauksia esimerkiksi valtion talousvajeen tai työllistymisen esteiden ratkaisemiseksi?
Kuuden tunnin työpäivä kahdeksan tunnin palkalla. Ajatus on toki söpö, mutta eräs asia ihmetyttää: millä turvataan edes nykyinen järjestelmä, jos tehdään töitä vähemmän?
Koronan tuoma tilanne luonnollisesti pelottaa, mutta päättäjät eivät voi jäädä tuleen makaamaan. Nyt jos koskaan olisi mietittävä, mikä on uusi normaali ja mitä pitää tehdä sen eteen.
Työllisiä on pakko saada lisää ja valtion menoja on perattava tiheällä kammalla, jotta tulevatkin sukupolvet voivat nauttia Suomi-nimisen valtion suomasta hyvinvoinnista.
Toki ymmärrän demareita. Siinähän voi mennä koronan nostama suosio, kun aletaan puhua kipeistä menoleikkauksista ja muista talouden tervehdyttämisen kannalta välttämättömistä päätöksistä.
On hyvä muistaa, että markkinat ovat aina taantuman aikana uusjaossa. Nyt jos koskaan olisi oikea aika laittaa liikkeelle elinvoimahankkeita ympäri Suomea. Uudet business-ideat ja toimivat yritykset tarvitsevat kipeästi taloudellista tukea, jotta ne voisivat työllistää. Pienyrityksiä voisi tukea jopa pienellä helikopterirahalla, jotta ne rohkaistuisivat investointeihin ja uskaltaisivat luoda uusia työpaikkoja.
Olemme nähneet koronan talousvaikutuksista vasta jäävuoren huipun. Ravintoloiden avautuminen ja kesän kotimaan matkailun pieni piristyminen eivät pidä valtiontaloutta pystyssä. Lapista kantautuu huolestuttavia uutisia, kun yli 60 prosenttia yrittäjistä sanoo laittavansa luukut kiinni, jos ensi talvena Lappiin ei saada ulkomaisia turisteja, sekä vientiteollisuus on raportoinut jatkuvasti heikentyviä tilauslukuja. Lisäksi kotimainen kysyntä on hyytynyt, ja säästöohjelmat ovat tulilla niin yrityksissä kuin kotitalouksissakin. Tämä kaikki tietää huonoa suomalaisten työllisyydelle.
Työllisyyteen ja valtion talouden tasapainoon on yksinkertainen keino: hyvinvoiva yrityskenttä. Hyvinvoiva yrityskenttä tuottaa valtiolle verotuloja ja työllistää ihmisiä, jotka edelleen tuottavat valtiolle verotuloja. Yritysten ja ihmisten taloudellinen toimeliaisuus on ketju, josta ketjun kaikki jäsenet hyötyvät.
Valitettavasti vasemmistopuolueet ja vihreät miettivät samaan aikaan perustulokokeiluja ja lyhennettyjä työpäiviä. Niille ei ilmeisesti kukaan ole kertonut, että kahdeksassa tunnissa poimii marjoja enemmän kuin kuudessa tunnissa.
Demarit eivät myöskään ole hoksanneet, että jos ravintola tai hotelli on auki läpi vuorokauden, niitä kuuden tunnin ammattilaisia tarvitaan 33 prosenttia enemmän kuin kahdeksan tunnin ammattilaisia. Ennen selvisi kolmella työntekijällä, mutta marinoinnin jälkeen heitä tarvitaan neljä. Tämä nostaa yrityksen palkkakuluja vastaavasti 33 prosenttia, koska Marinin mukaan palkat pysyisivät ennallaan, vaikka työaika lyhenisi.
Me suomalaiset olemme ennenkin nousseet suosta. Se tosin saatiin aikaan tekemällä töitä enemmän ja fiksummin – ei vähemmän ja kalliimmalla.
