Aamulehden mielipidesivulla kirjoittaa Timo Laatunen otsikolla Onko journalismi alamäessä?. Varatuomari Laatunen oli 1970-luvulla työnantajien keskusliiton ja teollisuuden keskusliiton toimitusjohtaja ja sen jälkeen Aamulehti-yhtymän toimitusjohtaja.
Timo Laatunen ihmettelee Aamulehden uutisointia arvostetun näyttelijän kuolemasta: kahden palstan uutinen ilman kuvaa. Samassa lehdessä oli etusivulla kuvallinen vinkki delfiinin kuolemasta Kreikassa ja sisäsivulla iso uutinen värikuvineen.
– Aamulehdestä lukija sai väistämättä vaikutelman, että delfiinin kuolema Kreikassa oli paljon merkittävämpi tapahtuma, Timo Laatunen kirjoittaa.
– Hämmästelyyni vaikutti pitkään elänyt huoli journalistien yleissivistyksestä ja suhteellisuudentajusta. Hyvätasoisen journalistien ammattikoulutuksen eräs haittapiirre on se, että toimittajalta saattaa jäädä riittävän laaja yleissivistys hankkimatta, vaikka muut ammattitaidot ovatkin hyvät.
Laatusen mielestä ilman riittävää yleissivistystä ja historian tuntemusta ei ole mahdollista asettaa päivän tapahtumia oikeisiin mittasuhteisiin. Esimerkkejä tästä näkee mediassa tavan takaa.
– Lisäksi kilpailu siitä, mikä väline ensimmäisenä tiedon julkaisee, vie kehitystä tien poskeen. Se lisää väärää kilpailua. Luotettavuudestahan pitää kilpailla eikä siitä, kuka on lännen nopein ampuja. Painettu sanomalehti ei voi nopeudessa kilpailla sähköisen media kanssa.
Timo Laatusen mielestä pääministeri Juha Sipilän Intia-tapauksessa olisi vähäinenkin perehtyminen myynninedistämismatkoihin osoittanut pommin tyhjäksi suutariksi.
– Nyt sitäkin jauhettiin päiväkausia.
– Kun kirjoitatte tai puhutte poliitikkojen vähäisestä arvostuksesta, on syytä katsoa myös peiliin poliitikkojen ohella. Kansanedustajat ja ministerit tekevät yleisesti arvokasta työtä demokratiassa, Laatunen opastaa.
Hänen mielestään oli täysin perusteltua, että Ylen johto katkaisi pääministerin esteellisyyttä koskeneen käsittelyn, kun ”mittakaava oli jo suhteeton”.
– Toisarvoista oli se, että joku toimittaja pahastui päätöksestä. Sananvapaus on välineen vapautta ja vastuuta; päätoimittaja vastaa sen käytöstä, ei yksittäinen toimittaja.