Ulkopoliittinen instituutti julkaisi maanantaina vanhemman tutkija Charly Salonius-Pasternakin tästä löytyvän katsauksen Ruotsin turvallisuuspolitiikan paradoksi: Ruotsi vannoo sotilaallisen liittoutumattomuuden nimiin, mutta tavoittelee yhä tiiviimpää puolustusyhteistyötä.
Salonius-Pasternak toteaa katsauksessa, että Ruotsin todennäköisyys hakea Naton jäseneksi jo lähivuosien aikana on kasvanut.
Hänen mukaan Natossa on tapahtunut nopea muutos.
– Vaikka julkisuudessa on spekuloitu, että Nato ei olisi välittömästi Krimin valtaamisen jälkeen hyväksynyt uusia jäseniä, tilanne on muuttunut viimeksi kuluneen vuoden aikana. Syy on yksinkertainen: Naton poliittinen ja sotilaallinen johto on herännyt etenkin Latvian, Liettuan ja Viron puolustamisen haasteisiin.
– Simulaatiot ja harjoitukset ovat entisestään selventäneet, että Nato tarvitsee Ruotsin maaperää ja ilmatilaa Baltian maita koskevassa kriisi- tai konfliktitilanteessa. Vastaavasti Ruotsi tarvitsee Nato-jäsenten tukea omaan maanpuolustukseen. Tämän takia monet näkevät Ruotsin reitin Naton jäseneksi olevan taas auki, katsauksessa todetaan.
Charly Salonius-Pasternakin mielestä Ruotsin poliittisella johdolla on Suomen suhteen kaksi vaihtoehtoa.
– Ensimmäinen on yrittää aktivoida entistä suorempi turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomen kanssa ja sitä kautta yhdenmukaistaa maiden tavoitteita. Toinen on nk. decoupling-vaihtoehto, jossa Ruotsi irrottaa oman ratkaisunsa Suomen ratkaisusta. Tällöin Ruotsi toteaisi että maan kansalliset turvallisuusintressit vaativat Nato-jäsenyyden hakemista, eikä Suomen kanta saa olla tälle este.