USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck nosti virkistävän kohun suomalaisesta byrokratiasta (HS 7.12.). Viiden vuoden suurlähettiläsaikanaan hän on löytänyt maan, joka kahlitsee kehityksensä lakien viidakolla, järjettömillä säännöillä ja tarpeettomalla byrokratialla.
Keskustelin suurlähettilään kanssa Helsingin Sanomien artikkelin jälkeen. Hän on saanut todella runsaasti palautetta ja yli 90 prosenttia palautteesta on ollut positiivista. Yleistrendi oli se, että mitä nuorempi ihminen antoi palautteen, sitä enemmän kommentit olivat suurlähettilään kannalla.
Julkisuudessa suurlähettiläälle vastineen antajat olivat tyypillisiä suomalaisia kommentoijia – hiukan toruvia ja loukkaantuneita. Jyväskylän yliopiston markkinoinnin professori Kimmo Alajoutsijärvi sanoi, että Suomessa byrokratia on kevyttä verrattuna moneen muuhun maahan.
Varmasti asia näin onkin. Bruce Oreckin mielestä byrokratia suuressa ja pienessä maassa on kuitenkin vähän eri asia. Pienen maan on oltava ketterä, muuten ei kunnian kukko laula. Suuressa maassa on jo suuret kotimarkkinat.
Perinteisesti Suomi on ollut ketterän maan maineessa, joka on hoitanut hommansa. Byrokratia on kasvanut vuosien kuluessa erilaisten tarpeiden kasvaessa. Oma mielipiteeni on, että olemme pikku hiljaa ajautumassa aika mahdottomaan tilanteeseen. Kaikki mikä ei ole sallittua, on kiellettyä.
Minulla on menneiltä viikoilta useita esimerkkejä asioiden tekemisestä vaikeuksien kautta. Juuri vastikään yksi ystäväni soitti, että hän oli yhteydessä maanmittauslaitokseen kauppakirjan luonnoksen yhden lauseen takia. Hän kysyi, voisiko lause olla lainhuudon esteenä. Vastaus oli tyly: emme neuvo asiakkaita etukäteen. Miksi?
Maanantaina olin kehitysvammaisten perhekodissa – laatuarvioiden mukaan aivan huippuyksikössä. Perhekoti tehtiin 35 huoneiston yksiköksi yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tämän jälkeen viisi huonetta on ollut tyhjillään. Jälkikäteen viranomainen tulkitsi, että yli 30 huoneiston perhekoti on liian laitosmainen. Asiakkaat ovat eri mieltä ja tälläkin hetkellä kotiin on 100 ihmisen jono.
Ympäristöluvissa on yli kahden vuoden jonotusaika. Turvetuotannon osalta lupa saattaa kestää jopa kymmenen vuotta. Arvioiden mukaan neljän miljardin hankkeet odottavat lupapäätöstä. Silloin kyseessä ovat jo kymmenet tuhannet työpaikat.
Muutosta ei voi edistää, mikäli enemmistö ei tunnista ongelmaa. Kiellämmekö kokonaan hankalien lakien, sääntöjen ja byrokratian olemassaolon? Tai vastaammeko, että on sitä byrokratiaa muuallakin ja meillä on vähemmän? Vai otammeko sellaisen asenteen, että tämä homma täytyy nyt Suomessa korjata.
Asiaa hankaloittaa vielä se, että lait ja byrokratia ovat voimakkaasti ideologinen asia. Monet tulkitsevat, että tarkat säännöt turvaavat tasapuolisuuden. Parempi, että mitään ei jätetä paikallisen sopimisen varaan. Joku voi ryhtyä riistäjäksi. Toiset taas ajattelevat, että sääntely tuhoaa kaiken luovan ja uuden kehittämisen.
Itse haluan usko ihmisen viisauteen ja haluun tehdä hyviä tekoja myös toisille – ilman että kaikki on säännelty yksityiskohtia myöten. Ajatukseni on vähän kuin Saksan työmarkkinakäytäntö. Lait antavat suuntaviivat ja perälaudan. Paikallisella tasolla pystytään tämän kehikon sisällä löytämään parhaat paikalliset käytännöt.
Harri Jaskari on kansanedustaja (kok.).