Suomi on jälleen nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta Spectator-lehden mukaan ilmiön taustalla ei ole mukavuuden tavoittelu vaan päinvastoin kyky hyväksyä elämän kovuus.
Näkemys nousee esiin myös uudessa Helsinkiin suunnitellussa “Onnellisuusmuseossa”.
Suomi on ollut World Happiness Reportin kärjessä yhdeksän vuotta peräkkäin, vaikka maan kulttuuri ei nojaa tanskalaisen hyggen tai ruotsalaisen lagomin kaltaisiin hyvinvointikäsitteisiin.
Museohankkeen taustalla olevien tekijöiden mukaan suomalainen “salaisuus” on realistinen suhtautuminen elämään.
Spectator nostaa esiin museon kuraattori Johannes Lassilan kommentin Timesille, jossa hän kuvaa ajattelutapaa paradoksiksi: tyytyväisyys syntyy siitä, että elämä ymmärretään lähtökohtaisesti raskaaksi.
– Jos kuvittelet Suomen paratiisiksi ja tulet tänne marraskuussa, huomaat ettei kukaan hymyile, Lassila totesi.
Kyse ei kuitenkaan ole brittimedian mukaan onnettomuudesta, vaan pidättyväisestä ja sisäänpäin kääntyneestä luonteesta. Museohankkeen toinen tekijä Miikko Oikkonen kiteytti asian kärjistäen:
– Suomalaiset eivät pelkää venäläisiä, vaan joutumista hissiin naapurin kanssa, Oikkonen totesi.
Brittimedia liittää suomalaisen asenteen historiaan ja maantieteeseen. Haastava suhde Venäjään, sodat sekä ankara ilmasto ovat muokanneet ajattelutapaa, jossa vaikeudet kohdataan suoraan.
Lehden mukaan ilmiölle on alettu hakea nimeä myös Suomen ulkopuolella. Saksalaislehti on kuvannut sitä sanalla Realitätsbewältigung, mikä viittaa kykyyn kohdata todellisuus ja selviytyä siitä.
Ajatus muistuttaa filosofeista erityisesti Friedrich Nietzscheä, jonka mukaan onnellisuus ei ole tavoite vaan seuraus ponnisteluista ja vaikeuksien voittamisesta.
Brittimedian johtopäätös on, että suomalaiset ovat käytännössä omaksuneet tämän ajattelun: onnellisuus ei synny mukavuudesta, vaan kyvystä sietää ja käsitellä elämän väistämättömiä karuja piirteitä.