Kansainvälinen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskus (ICDS) varoitti toukokuussa julkaisemassaan raportissa Baltian maiden puolustukseen liittyvistä puutteista. Heikoimmaksi lenkiksi raportti nimesi alueen ilmapuolustuksen.
Nyt brittiläinen kenraaliluutnantti Sir Christopher Harper kehottaa kolmea Baltian maata aiempaa aktiivisempiin toimiin puutteiden korjaamiseksi.
– Viron, Latvian ja Liettuan on oltava valmiita ottamaan ilmapuolustuksensa rakentamisessa johtava ja aloitteellinen rooli. Niiden tulee osoittaa oma sitoutuneisuutensa tämän haasteen ratkaisemiseen, neljänkymmenen vuoden uran Britannian kuninkaallisissa ilmavoimissa tehnyt Harper toteaa virolaiseen Diplomaatia-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
– Tämän toteuttamiseksi niiden on tehtävä merkittäviä investointeja ja/tai priorisoitava uudelleen puolustussuunnitteluaan, nykyisin itsenäisenä konsulttina toimiva Harper sanoo.
Baltian maiden on hänen mukaansa syytä myös tiivistää keskinäistä turvallisuus- ja puolustusyhteistyötään yhteisten ratkaisujen löytämiseksi kaikkialla, missä se on mahdollista. Esimerkkeinä yhteistyöalueista hän mainitsee järjestelmähankinnat, koulutuksen, ylläpidon ja logistiikan.
Jos Baltian maat panostavat itse aiempaa enemmän, ne auttavat Harperin mukaan samalla varmistamaan Nato-liittolaistensa sitoutumisen alueen ilmapuolustukseen.
– Silloin, kun Baltian maat eivät voi itse järkevästi vastata ilmapuolustuksensa puutteisiin, Nato, yksittäiset liittolaiset tai maaryhmät voivat merkittävästi parantaa ilmapuolustusta ja pelotetta alueella.
Katseet kääntyvät Ruotsiin ja Suomeen
Jos Itämeren alueella puhkeaisi laajamittainen konflikti, Suomen ja Ruotsin ilmapuolustuksen tavoitteet olisivat kenraaliluutnantti Harperin mukaan todennäköisesti hyvin samanlaiset kuin Naton tavoitteet.
– Jo vähäisimmänkin Baltian ja sen ympäristön maantieteen tarkastelun perusteella on selvää, että käsitys Ruotsin ja Suomen rajojen sisällä tai niiden tuntumassa tapahtuvasta ilmatoiminnasta olisi Naton ilmapuolustuksen kannalta elintärkeää, Harper toteaa.
Suomen ja Ruotsin yhteistyötä Naton kanssa hän luonnehtii herkäksi ja poliittisesti latautuneeksi aiheeksi.
Kriisiajan yhteistyötä ei kuitenkaan voi käynnistää nappia painamalla, joten yhteistoiminnan mahdollisista tasoista on hänen mukaansa välttämätöntä sopia etukäteen ja sitä on myös harjoiteltava.
Varautuminen mahdolliseen Venäjän uhkaan vaatii kaiken aikaa suurempia voimavaroja, sillä Venäjä on viime vuosien kuluessa merkittävästi vahvistanut ilmavoimiaan läntisen sotilaspiirinsä alueella.
Sinne on Harperin mukaan sijoitettu 27 lentolaivuetta, kuusi rynnäkköhelikopteripataljoonaa sekä maahanlaskujoukkoja neljän divisioonan ja viiden erillisen prikaatin verran.
