Jos Britannia haluaa käydä EU:n kanssa vapaakauppaa senkin jälkeen, kun maa on jättänyt EU:n, sen pitää hyväksyä kolme asiaa: Britannian pitää maksaa EU:lle, työvoiman pitää liikkua vapaasti ja EU:n lakien täytyy ylittää Britannian lait sisämarkkinakysymyksissä.
Näin toteaa konsultti ja tutkija Jean-Claude Piris raportissaan, jonka hän on kirjoittanut The Centre for European Reform -ajatuspajalle. Raportti julkaistiin tammikuussa.
– Britit saattavat äänestää ilman selvää käsitystä siitä, mikä on EU:n vaihtoehto, Piris kirjoitti tuolloin.
Hänen mukaansa briteillä on useita vaihtoehtoja, mutta mikään ei ole erityisen hyvä.
Ensinnäkin Britannian euroskeptikot ovat elätelleet ajatusta ”puolijäsenyydestä”, jossa Britannia olisi EU:n täysjäsen sisämarkkinakysymyksissä, mutta muuten ei osallistuisi EU:n toimintaan eikä noudattaisi EU-lakeja.
Puolijäsenyys edellyttäisi kuitenkin EU:n perussopimusten muuttamista ja kaikkien jäsenmaiden yksimielistä hyväksyntää. Piris’n mielestä ajatus on mahdoton, koska samaa saattaisivat vaatia muutkin jäsenmaat, mikä taas hajottaisi koko EU:n.
Toinen vaihtoehto on, että Britannia eroaa EU:sta, mutta liittyy saman tien Euroopan talousalue ETA:an. Britit jäisivät muun muassa EU:n maatalous- ja kalastuspolitiikan ulkopuolelle.
ETA-jäsenyyttä kutsutaan ”Norjan malliksi”. Norja ei tosin ole koskaan ollut EU:n jäsen.
ETA:n seurauksena brittien pitäisi edelleen maksaa EU:lle pääsymaksua saman verran kuin se tällä hetkellä maksaa jäsenmaksua. Britannian pitäisi myös hyväksyä työvoiman vapaa liikkuvuus. Samoin sen pitäisi noudattaa EU:n sisämarkkinalakeja, mutta se ei saisi osallistua niiden säätämiseen.
Sveitsin mallia EU tuskin tarjoaa briteille. Sveitsi ja EU ovat neuvotelleet pitkän listan kahdenvälisiä sopimuksia, joiden nojalla ne käyvät kauppaa. Sveitsi kuuluu EU:n sisämarkkinoihin vain osittain: EU-sopimus kattaa tavarakaupan, mutta ei palveluiden kauppaa.
EU on tyytymätön tilanteeseen, koska se joutuu jatkuvasti neuvottelemaan Sveitsin kanssa varmistaakseen, että maan lainsäädäntö vastaa EU:n vaatimuksia.
Britannia voisi myös liittyä EU:n tulliliittoon samalla tavoin kuin Turkki. Silloin Britannia joutuisi maksamaan tullia päästäkseen EU-markkinoille. EU määräisi tullin suuruuden.
Palveluiden vapaakauppa ei kuulu Turkin malliin. Britannia ei myöskään hyötyisi niistä vapaakauppasopimuksista, joita EU neuvottelee muiden osapuolten kanssa, vaan Britannian tulisi käydä omat kauppaneuvottelut.
Britannia voi toki jättäytyä kokonaan EU:n ulkopuolelle ilman minkäänlaisia erityissopimuksia. Britannian ja EU:n keskinäistä tavaran- ja palveluidenvaihtoa ohjaisi Maailman kauppajärjestö WTO:n säännöt. Tällöin Britannia olisi samalla viivalla kuin esimerkiksi Kiina ja Venäjä.
– EU:sta lähteminen aiheuttaisi suunnatonta päänvaivaa EU-yrityksille ja yksilöille Britanniassa sekä briteille muualla EU:ssa, Piris kuvaa.
EU:n ulkopuolella Britannian pitäisi nopeassa tahdissa säätää uudet lait muun muassa maataloudelle, kalastukselle, kilpailulle, aluepolitiikalle ja ympäristöpolitiikalle. Ja jos Britannia haluaa edelleen päästä EU-markkinoille, hallituksen pitää myös päättää, millä tavoin EU-lainsäädäntö omaksutaan kansalliseen lainsäädäntöön.