Vaikka perustuslakiuudistuksen puolustajat ja vastustajat ovat asioista eri mieltä, Italiassa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että äänestyksen tulos ei merkittävästi muuta maan välitöntä taloustilannetta, selviää Ulkopoliittisen instituutin FIIA Commentista, jonka otsikkona on Italian kansanäänestys: ei aihetta paniikkiin.
– Sellaiset spekulaatiot ovat vahvasti liioiteltuja, joiden mukaan äänestyksellä voisi olla Britannian brexit-äänestyksen kaltainen tai jopa suurempi vaikutus, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman vanhempi tutkija Marco Siddi.
Italiassa äänestetään joulukuun 4. päivänä pääministeri Matteo Renzin hallituksen ehdottamasta perustuslakiuudistuksesta. Jos uudistus hyväksytään, se muuttaa valtion institutionaalista järjestelyä.
– Vaikka perustuslakiuudistuksen kaatuminen olisi Renzin hallitukselle valtava takaisku, Renzin ei olisi mikään pakko erota – ja vaikka hän eroaisikin, hänelle voitaisiin löytää vaihtoehto nykyisestä parlamentaarisesta enemmistöstä.
Siddin mukaan Italian kansanäänestys vaikuttaa eittämättä merkittävästi maan poliittisten instituutioiden kokoonpanoon. Pelissä ei kuitenkaan ole Italian EU-jäsenyys, pysyminen yhteisvaluutta eurossa tai maan talouden tasapaino.
– Merkittävin muutos olisi se, että uudistus lopettaisi Italian parlamentin ”täydellisen kaksikamarisuuden”, jossa edustajainhuoneella ja senaatilla on lähes yhtäläiset valtaoikeudet.
Uudistuksen jälkeen kansalaiset eivät enää valitsisi senaattia suoraan, ja senaatin valtaoikeudet kaventuisivat huomattavasti. Uusi senaatti koostuisi enimmäkseen kunnanvaltuutetuista ja pormestareista, ja senaatin paikkamäärä pienenisi 315:stä 100:an. Lisäksi uudistus vahvistaisi keskushallinnon valtaa alueellisiin hallituksiin nähden.
Uudistuksen puolestapuhujien mukaan muutokset vähentäisivät kustannuksia ja nopeuttaisivat uusien lakien säätämistä. Lisäksi uudistus takaisi heidän mukaansa sen, että uusi senaatti edustaisi paikallisia intressejä.
Vastustajien mukaan uudistus aiheuttaisi senaatin ja edustajainhuoneen välisiä toimivaltakiistoja, koska uudistetun senaatin valtaoikeuksia ei ole määritelty selkeästi.
Vastustajien mukaan parlamentti säätää jo nyt vuosittain enemmän lakeja kuin Britannian tai Saksan kansanedustuslaitos. Ongelma on lakien määrän sijaan lainsäädännön laadussa ja toimeenpanossa.
Siddin mukaan kansanäänestyksen poliittinen merkitys on korostunut, koska pääministeri Renzi sitoi poliittisen uransa äänestyksen tulokseen. Renzi yhdisti uransa äänestykseen tilanteessa, jossa perustuslakiuudistuksen kannatus ja hänen oma suosionsa olivat paljon suurempia kuin nyt.
– Henkilöimällä arkaluontoisen aiheen Renzi kuitenkin muutti kansanäänestyksen oman hallituksensa luottamuslauseäänestykseksi.
Sittemmin Renzin kannatus on vähentynyt, kun Italian talous on kasvanut hitaasti ja työttömyysluvut ovat pysyneet korkeina. Mielipidetiedustelujen mukaan perustuslakiuudistuksella on nyt enemmän vastustajia kuin kannattajia.
Viimeaikaiset mielipidetiedustelut ovat toistuvasti osoittaneet, että italialaisten selvä enemmistö kannattaa maansa jäsenyyttä sekä EU:ssa että yhteisvaluutta eurossa.
– Konkreettisempi huoli koskee Italian pankkisektorin epävakautta, jota poliittisen epävakauden pelätään pahentavan. Italian pankkien tilannetta tulee seurata tarkasti, mutta sitä ei pidä yhdistää kansanäänestyksen tulokseen, Siddi toteaa.
– Äänestys ei koske pankkeja. Italialla on kokemusta teknokraattisista ja ilman vahvaa mandaattia toimineista hallituksista, mikä on turhauttanut äänestäjiä. Siksi on Italian demokratian kannalta olennaista, että spekulaatiot maan (varsin epätodennäköisestä) taloudellisesta romahduksesta eivät vaikuta tulevaan äänestykseen.