Ison-Britannian pitää eronsa takia määrittää kauppasuhteensa uudelleen EU:n kanssa sekä kaikkien muiden kauppakumppaneidensa kanssa. Myös EU joutuu neuvottelemaan muutoksia omiin sopimuksiinsa.
– Prosessit ovat epäselvät ja raskaat eikä EU:n tai Ison-Britannian neuvotteluasema kolmansiin maihin ole hyvä tällaisessa tilanteessa. arvioi asiantuntija Saila Turtiainen elinkeinoelämän keskusliitosta blogissaan.
Maailman vapaakauppajärjestön WTO:n kanssa EU-jäsenmailla ei ole omia sitoumuksia, vaan Euroopan komissio on hoitanut neuvottelut ja sitoumukset on tehty unionitasolla.
– EU:n tekemien WTO-sitoumusten kopiointi sellaisenaan ei ole mahdollista. Siksi on epäselvää, miten Ison-Britannian tullitasot ja muut kaupankäynnin ehdot määritetään EU-eron jälkeen. Tilanne on siis täysin ainutlaatuinen myös WTO:lle, Turtianen kirjoittaa.
Hän arvelee, että neuvottelut Ison-Britannian WTO-ehdoista saattavat kestää jopa kymmenen vuotta tai enemmän. Todennäköistä hänen mielestään on, että Britannia ottaa EU:n tullitasot ja palvelukaupan sitoumukset myös omiksi lähtökohdikseen.
Sen sijaan epätodennäköistä olisi, että Britannia neuvottelisi omat sitoumuksensa tyhjältä pohjalta kaikkien yli 160 WTO-jäsenen kanssa. Turtiainen ei myöskään pidä isolle taloudelle realistisena ehdotusta, että maalla ei olisi tulleja ollenkaan Hongkongin tapaan.
EU:n puolestaan pitäisi ratkaista, mitä tuontikiintiöille tapahtuu sisämarkkinoiden pienentyessä.
– Pysyykö EU:n kiintiö samana, jolloin muiden EU-maiden markkinoille tulee enemmän tullikiintiöiden alaista tuontia vai ottaako Iso-Britannia oman osansa EU:n kiintiöstä, Turtiainen kysyy.
Hän epäilee myös, onko Britannialla edes riittävästi resursseja neuvotella kauppasuhteistaan, koska kysymysten määrä on niin valtava.