Venäjän presidentti Vladimir Putin lahjoitti tasavallan presidentti Sauli Niinistölle hänen 70-vuotispäivänsä alla kokoelman C.G.E. Mannerheimin ja hänen sukunsa historiallisia papereita ja kuvia. Niinistö antoi 170 sivun kokoelman Kansallisarkistolle.
Aineistosta merkittävimmäksi on luonnehdittu Mannerheimin syyskuussa 1919 kokoomuksen lähetystölle pitämän puheen käsin kirjoitettua versiota. Kokoomus oli tukenut Mannerheimia presidentiksi; hän hävisi vaalin.
Puheteksti julkaistiin marsalkan muistelmien yhteydessä 1951. Nyt nähdään sen siistillä käsialalla ja hienolla vanhalla ruotsilla huolellisesti kirjoitettu versio, joka löytyy tästä.
Puhe pidettiin vain reilu vuosi vapaussodan päättymisen jälkeen, ja mahdollinen hyökkäys Pietariin bolsevikkien kukistamiseksi oli ollut esillä. Valtionhoitajan tehtävän juuri jättänyt Mannerheim varoitti puheessaan kuolemanvakavasti idän vaarasta. Puhe onkin ainutlaatuinen ajankuva, jossa välittyvät idän ja sodan uhat:
– …täytyy kuitenkin jokaiselle ajattelevalle kansalaiselle olla selvillä, että vapaussodan saavutukset ovat vaarassa, että se oikeusjärjestys, jonka puolesta taistelimme, ei ole turvattu, että valtiollinen itsenäisyytemme ei vielä ole tarpeeksi vakavalla pohjalla, että tärkeät ulkopoliittiset kysymykset vielä odottavat ratkaisuaan ja että koko taloudellinen elämämme näyttää kulkevan epävarmaa tulevaisuutta kohti. Vihollinen seisoo rajallamme voimakkaampana ja uhkaavampana kuin ennen. Että se ei vielä ole katsonut hetken lyöneen koettaakseen tulella ja miekalla pakottaa meitä tottelemaan veristä lakiansa, se ei saa tyynnyttää meitä levollisiksi. Omien rajojen sisällä elämme alituisessa epätasaisessa taistelussa maanalaista toimintaa vastaan, joka rajattomin varoin ja verrattomalla julkeudella uhkaa meitä yhtä varmalla häviöllä kuin bolsevikkien aseiden voittoisa hyökkäys, Mannerheim sanoi puheessaan ruotsiksi.
– Saavuttamamme luottamuksen perustana ei ole vähäinen se kanta, jolle olemme kyenneet asettumaan bolsevismin murhamiesoppeja vastaan, ja ainoastaan luja politiikka tässä suhteessa antaa meille oikeuden jatkuvasti odottaa saavamme osaksemme sitä mielenkiintoa suurvalloilta, joka on kulmakiviä siinä valtiorakennuksessa, jota niin suurin vaikeuksin ja ulkonaisten vaarojen uhatessa olemme koettaneet pystyttää. Meidän täytyy olla valmiina panemaan kaikki voimamme puolustaaksemme pyhimpäämme, asettamaan itsemme siksi kilveksi, jota vastaan idän iskut kilpistyvät. Meidän täytyy olla valmiina vielä kerran takomaan rauhalliset auramme miekoiksi, emmekä saa sallia petollisen vihollisen kasvaa päätämme pitemmäksi, sillä silloin on kohtalomme varma.
Mannerheimin mukaan ”vallankumouksellisena aikakautena, jota me elämme, ei kansan elinkysymyksiä ratkaista heikkoudella ja tahdottomuudella. Ainoastaan lujatahtoisten miesten uhrautuvalla isänmaanrakkaudella ja yhdistynein ponnistuksin voi kansamme kestää onnellisesti sen vakavan ajan, joka on edessä”.
