Valtioneuvoston teettämän selvityksen mukaan Suomen tulisi vahvistaa varautumistaan ilmastoturvallisuusuhkiin.
Ilmastonmuutoksen suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan luonnonilmiöiden aiheuttamia vahinkoja infrastruktuurille ja ekosysteemeille. Suomen kaltaisessa avoimessa ja ulkomaankaupasta riippuvaisessa maassa korostuvat ketjuuntuvat ja siirtymävaikutukset, jotka viittaavat esimerkiksi kansainvälisten toimitusketjujen häiriintymiseen tai talouden toimintaedellytysten heikentymiseen.
Siirtymävaikutukset voivat ilmetä esimerkiksi maan sisäisen vastakkainasettelun kasvuna eriarvoistavaksi koetun ilmastopolitiikan seurauksena.
Kirjoittajat huomauttavat asenteiden ilmastonmuutosta kohtaan olevan merkittävästi yhteydessä yhteiskunnallisiin arvoihin ja poliittiseen ideologiaan. Ilmastopolitiikan vastustaminen liittyy huoleen toimeentulon, työn tai elämäntapojen menetyksestä.
Polttoaineen hinnannousu ja muut ilmastotoimet voivat herättää vastustusta ja lisätä ääriliikkeiden kannatusta.
– Myös epäoikeudenmukaiseksi koettu ilmastopolitiikka voi herättää voimakasta vastustusta. Tutkimusten mukaan ihmiset ovatkin taipuvaisempia vähättelemään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa riskiä ja sen hillintätoimien tarpeellisuutta, jos toimet uhkaavat rajoittaa yksilöille, yhteisöille ja kulttuureille merkityksellisiä elämäntapoja ja identiteettejä tai sosiaaliselle asemalle merkittäviä toimintoja, selvityksessä todetaan.
Syrjäisten seutujen asukkaat saattavat ajatella ilmastotoimenpiteiden haittaavan kohtuuttomasti omaa elämäänsä, ja pienituloiset kokea taloudelliset vaikutukset epäoikeudenmukaisiksi. Tyytymättömyys voi kasvaa ja heikentää luottamusta päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.
Tavoitteita ei voi ajaa väkisin läpi
Mahdollisen vastustuksen arvioidaan heikentävän ilmastonmuutoksen hillintätoimien oikeutusta ja niiden tehokkuutta. Siirtymän oikeudenmukaisuus olisi huomioitava koko yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden kannalta.
– Käsitteenä oikeudenmukainen siirtymä merkitsee, että vähähiiliseen tuotantoon ja kulutukseen siirtymisen tulee toteutua sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen.
Selvityksen mukaan olisi tärkeää, etteivät ilmastonmuutoksen hillinnän vuoksi tehtävät toimet aiheuttaisi kohtuutonta haittaa millekään yhteiskunnan ryhmälle. Esimerkiksi merkittäviä ilmastopäästöjä aiheuttavien alojen työntekijöille tulisi tarjota avustusta ja mahdollisuuksia uusiin elinkeinoihin, jotta hiili-intensiivisen tuotannon vähentäminen tai alasajo ei aiheuttaisi heille kohtuutonta haittaa.
– Hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttaminen ei varsinkaan demokraattisessa hyvinvointivaltiossa voi perustua niiden ajamiseen väkisin läpi, vaan ne vaan se edellyttävät laajamittaista yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä sekä tukea eri toimijoilta, selvityksessä todetaan.
