Ilta-Sanomat järjesti tiistaina historiatapahtuman. Sen aluksi kokoomuksen Ben Zyskowicz ja entinen vasemmistoliiton kansanedustaja Jaakko Laakso puhuivat ja väittelivät paneelikeskustelussa taistolaisuudesta.
Zyskowicz kertoi kiihkeässä keskustelussa taustan presidentti Mauno Koiviston kuuluisalle 1984 sopulilausunnolle. Koivisto vertasi haastattelussa toimittajia sopuleihin, jotka seuraavat kulloistakin mielipidejohtajaa.
Ben Zyskowiczin mukaan presidentin mainitsema sopuli oli Jaakko Laakso.
– Mauno Koivisto oli Ranskassa valtiovierailulla. Hän piti ilmeisesti Matti Klingen kirjoittaman puheen Suomen historiasta, jossa hän ei maininnut Leniniä ylistävässä merkityksessä Suomen itsenäisyyden antajana, Ben Zyskowicz kertoi.
– Ja Jaakko Laakso, kun toimittajia oli sellainen parikymmentä, toi esille että ’huomasitteko! huomasitteko! tässä oli oleellista, että Leniniä ei mainittu!. Jonka jälkeen koko suomalainen media suunnilleen toi esiin, että ’tässä Koiviston puheessa ei mainittu Leniniä’. Ja silloin Koivisto tuohtuneena tähän nimitti Jaakko Laakson sopuliksi, jota kaikki muut seuraavat.
Kansanedustaja kertoi olleensa itse todistamassa eduskunnan kuppilassa, kun silloinen presidenttiehdokas Johannes Virolainen imarteli Laaksoa toivoen tiettyä viestiä Tehtaankadulle.
Zyskowicz letkautti Jaakko Laakson olleen ”sen ajan Johan Bäckman”. Erona oli, että silloin Suomi oli suomettunut Suomi ja tänään Suomi on nykyinen.
– Hän (Laakso) oli arvostettu yhteiskunnallinen toimihenkilö, jota toimittajat kuuntelivat herkällä korvalla ja jota poliitikot nuoleskelivat, toivoivat, että Jaakko Laakso kertoisi heistä muutaman myönteisen sanan Tehtaankadulle.
Hyvät suhteet
Jaakko Laakso vastasi myöntävänsä, että koko 1960-luvun lopun, 1970-luvun ja myös 1980-luvun ajan hän oli sitä mieltä, ettei ole huono asia jos suomalaisilla poliitikoilla ja puolueilla on hyvät suhteet Neuvostoliittoon.
– Tein myös työtä sen puolesta, että poliitikot ja puolueet olisivat saaneet hyvät suhteet. Ehkäpä on hyvä ottaa esimerkiksi tässä suhteessa se työ, jota teimme kokoomuksen osalta, Jaakko Laakso totesi.
– Kokoomus tavoitteli luottamuksellisia suhteita Neuvostoliiton johdon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdon kanssa. Ei tämä ollut mikään salaisuus. Kokoomuksen johto – puhun nyt Harri Holkerista ja myös Ilkka Suomisesta – tekivät kovasti työtä, ja yhteistyössä niiden voimien kanssa Suomessa, jotka olivat samaa mieltä että on hyvä asia että suomalaisilla on mahdollisimman laajasti suhteet Neuvostoliittoon.
Laakson mukaan taistolaisten sisällä oli erimielisyyksiä, pitääkö olla mukana hankkeessa, jossa kokoomuslaiset yrittivät todistaa olevansa Paasikiven-Kekkosen linjan uskollisia tukijoita.
– Edustin koko ajan sitä kantaa, että ei ole huono asia, vaan on hyvä asia. Täytyy sanoa, että Ben Zyskowicz oli toista mieltä. Hän oli sitä mieltä että on pidettävä huonot suhteet Neuvostoliittoon. Hän oli koko ajan sitä mieltä, että Yhdysvaltain politiikka on esimerkillistä…
Nauramaan purskahtanut Zyskowicz totesi väliin että ”hän oli sitä mieltä että jopa Neuvostoliitossa on epäkohtia”.