Eduskunnan täysistunnossa kokoomuksen Ben Zyskowicz puhui sodasta Ukrainassa.
– On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä, miten hirvittävää ja kauhistuttavaa on se, että meidän aikanamme, meidän silmiemme alla keskellä Eurooppaa soditaan, soditaan sen vuoksi, että yksi Euroopassa oleva iso maa, Venäjä, on katsonut oikeudekseen hyökätä pienemmän naapurimaan, Ukrainan, kimppuun, Ben Zyskowicz aloitti.
– Tämä ”oikeus” ei tietysti perustu mihinkään. Päinvastoin Venäjän raakalaismainen ja rikollinen hyökkäys Ukrainaa, sen kansaa ja rauhaa vastaan on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia, vastoin kaikkia niitä kansainvälisiä sopimuksia, joihin Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto on sitoutunut, ja vastoin monia sellaisiakin kansainvälisiä sopimuksia, joihin Venäjä itse on sitoutunut.
– On hieno asia, että Euroopan unionin maat, on hieno asia, että Nato-maat, on hieno asia, että Suomi, kaikki, tukevat Ukrainaa. Toivottavasti tukevat riittävän nopeasti, toivottavasti tukevat riittävästi — ja ”riittävällä” tarkoitan tietysti sekä humanitaarista apua, taloudellista apua että myös sotilaallista apua.
Zyskowiczin mukaan on aivan käsittämätöntä, että ”Venäjän toimintaa kohtaan löytyy ymmärrystä Suomestakin, jopa yksittäinen ymmärtäjä tästäkin salista”.
– Miten voidaan oikeuttaa se, että joku maa, vedoten vaikka historiaan, katsoo oikeudekseen hyökätä naapurimaahan, aloittaa kauhistuttava sota, jolle tänä päivänä on varmasti jo satojatuhansia sekä sotilas- että siviiliuhreja? Kansainvälisen yhteisön laajasti ottaen — ei tarkoittaen pelkkää länttä — tulisi tällaisessa tilanteessa pystyä toimimaan yhdessä tätä hyökkäystä vastaan. Se ei valitettavasti pysty, koska esimerkiksi YK:ssa Venäjä ja Kiina pystyvät estämään kaikki tärkeät päätökset.
– On myös käsittämätöntä se, että liian moni maa kauempana Euroopasta, Afrikassa, Aasiassa, joko hyväksyy Venäjän hyökkäyksen tai ei ainakaan ole valmis sitä eri foorumeilla tuomitsemaan. Ovatko nämä afrikkalaismaiden tai aasialaisten maiden johtajat todellakin sitä mieltä, että se on ihan ok, että isompi maa hyökkää vieressä olevan pienemmän maan kimppuun täydellä sotavoimalla?
Kokoomuksen Jukka Kopra kysyi ”olisiko vihdoinkin aika panna meidän teollisuuttamme kaikin mahdollisin keinoin, jopa valtion rahoittamana, sellaiseen moodiin, että saadaan kapasiteettia olennaisesti nostettua, jotta saadaan Ukrainan ammustarviketuotanto sekä omien varastojen vaje turvattua”.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi totesi, että ”silloin kun puhutaan sodasta, pitää puhua myöskin rauhasta”.
– Nyt rauhasta puhumisesta on tehty lähes syntiä. Näin ainakin leimaavat kiihkeimmät puhujat. Se, että puhuu rauhasta, ei tarkoita Venäjän hyökkäyksen hyväksymistä. Minä en missään nimessä sitä hyväksy. Olin aikoinaan vaalitarkkailijana Ukrainassa, olen kolmessa valiokunnassa ja kahdessa työryhmässä seurannut Ukrainan tilannetta, olen siitä aika hyvin kartalla, Markus Mustajärvi sanoi.
– On ristiriitaista kuitenkin se, että samalla kun ollaan huolissaan Suomen uhista, mahdollisista uhista, samaan aikaan olla luovuttamasta raskasta puolustusmateriaalia pois. Tanska ja Hollanti tekivät Saksalle kielteisen päätöksen, ja Suomenkin pitäisi miettiä tarkkaan, minkälaista apua Ukrainalle antaa. Solidaarisuus varmaan on Ukrainan puolella, he tarvitsevat tukea, mutta minusta panssarivaunujen luovuttaminen ei ole oikea ratkaisu.
Sodan tukemista
Ben Zyskowicz sanoi tietävänsä jokaisen fiksun ihmisen tuomitsevan Venäjän hyökkäyksen, ”ja edustaja Mustajärvi on fiksu ihminen”.
– Kuitenkin on sanottava jonkinasteinen vastalause siihen, kun hän sanoi, että rauhasta puhuminen nykyään tämän konfliktin yhteydessä on joidenkin mielestä – muistaakseni käytitte ilmaisua – syntiä. Varmasti tällaisiakin ihmisiä voi olla, mutta kyllä se valtavirta, joka arvostelee sellaista rauhasta puhumista, jossa rauhan puolesta puhuminen tarkoittaa Ukrainan tuen lopettamista, on aivan oikeassa, Ben Zyskowicz totesi.
– On harmi ja jopa surullista, että meillä on Suomessakin mutta näköjään esimerkiksi myös Saksassa joitakin sellaisia vanhentuneiden rauhanjärjestöjen – en tiedä, onko tässä yhteydessä oikea ilmaisu – juoksuhautoihin jääneitä niin sanottuja rauhanaktivisteja, jotka vaativat rauhaa Ukrainaan siten, että Nato-maiden ja yleensäkin lännen pitäisi rauhan saavuttamiseksi lopettaa aseiden ja muun tuen toimittaminen Ukrainaan.
– Millainen rauha siitä syntyisi? No, todellinen Pax Putin. Toisin sanoen Venäjä saavuttaisi tällä raakalaismaisella, rikollisella, kaikki kansainväliset sopimukset rikkovalla hyökkäyssodallaan niitä tavoitteita, joita se on asettanut. Se pystyisi valtaamaan Ukrainan, se pystyisi alistamaan Ukrainan kansan, se pystyisi lakkauttamaan Ukrainan olemassaolon tällaisena valtiollisena identiteettinä tai ainakin itsenäisenä valtiollisena identiteettinä.
– Tällaista ”rauhaa” meidän ei pidä tukea. Se on sodan tukemista, se on Vladimir Putinin hyökkäyssodan tukemista, ja vaatimukset sellaisesta ”rauhasta”, että pitää lopettaa Ukrainan tukeminen, koska se pitkittää sotaa, ovat Venäjän ja Putinin ja hyökkääjän puolelle asettumista, ja tuolle puolelle, vääryyden puolelle, tuhon ja sodan puolelle, ei ole mitään syytä kenenkään asettua, Zyskowicz jatkoi.
Markus Mustajärvi halusi selvyyden vuoksi lisätä, että hän ei ole puhunut Ukrainan tuen lopettamisesta, vaan enemmänkin sen muodosta ja työkaluista.
– Mutta kyllähän se tosiasia on, että ilmapiiri Suomessakin on mennyt äärimmäisen huolestuttavaksi, uhkailevaksi, Mustajärvi sanoi.
– Mutta kaikki sodat ovat loppuneet aikaan, ja pitää katsoa paitsi siihen hetkeen myös asioita pidemmällä aikavälillä.
Ei ole kyse Natosta
Ben Zyskowiczin mukaan ”historiantutkijat tulevat varmasti aikanaan selvittämään, ja voi olla, että koskaan yksituumaisuutta ei saada siitä, mitä eri neuvotteluprosesseissa ja neuvottelutilanteissa on tapahtunut ennen Venäjän vuosi sitten tapahtunutta suurhyökkäystä”.
– Mutta, edustaja Mustajärvi ja kaikki muut, ei tässä sodassa ole kyse Natosta, ei ole. Tässä on kyse Ukrainasta.
– Sellaiset vanhat selitysmallit, että kriisi ja tilanteen kärjistyminen ennen Venäjän suurhyökkäystä johtuivat jotenkin Naton niin sanotusta laajentumisesta — joka ei sekään ollut siis Naton laajentumista vaan sitä, että Neuvostoliiton ja kommunismin ikeen alta vapautuneet kansat halusivat hakea suojaa Natosta — että ongelmien perussyy oli Naton niin sanottu laajentuminen ja että tämä Ukrainan tilanne ja Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan olisi vältetty, kuten Heikki Patomäki ja eräät muut niin sanotut intellektuellit vielä väittivät, sillä, että Ukraina olisi ilmoittanut, että se ei koskaan tule liittymään Natoon — tämähän on aivan harhaista puhetta, Ben Zyskowicz sanoi.
Zyskowicz kehotti lukemaan, mitä Putin itse puhuu hyökkäyksen tarkoituksesta ja oikeutuksesta hänen näkökulmastaan.
– No, se oikeutus on se, vähän niin kuin Pietari Suuri jo toimi, että Venäjä välillä heikkenee ja sitten se menettää alueitaan, mutta sitten kun se vahvistuu, niin on otettava takaisin sitä, mitä on menetetty. Ja Putinin mukaan nyt on hänen aikansa ja hänen sukupolvensa aika ottaa takaisin.
– Ei tässä ole kyse Natosta, uskokaa nyt myös siellä laitavasemmiston piirissä. Se on ollut pätevä selitys vuosikausia Suomessa yleensä, tämä Naton syyttäminen kaikesta pahasta ja demonisointi. Mutta tästä ei tässä sodassa ole kyse. Kyse on Ukrainasta, kyse on Venäjän imperialismista, kyse on Venäjän aggressiivisuudesta, kyse on Venäjän halusta palauttaa Ukraina tavalla tai toisella yhteyteensä.
