Ay-vastaisten metsäsatraappien viimeinen taisto

Kaksi vuotta sitten puhjenneen koronapandemian myötä tiedämme nyt, että katala virus ei ole maailmasta hävinnyt ja meidän on vain totuttava elämään sen kanssa. Emme voi tässä tilanteessa oikeastaan muuta kuin toivoa parasta ja kannustaa kaikkia ilman pätevää syytä rokottamatta olevia nyt ottamaan rokotteen. Rokottautumalla he suojaavat itsensä ja läheisensä mahdollisen sairauden vakavilta oireilta ja turvaavat sairaanhoidon.

Toivottavasti taas kevään, pitenevän päivän ja lisääntyvän valon myötä voimme palata normaalin elämämenoon ilman rajoituksia.

***Työmarkkinakierros näyttää sujuvan isossa kuvassa odotuksia paremmin ja muutokset sopimustoiminnassa jäänevät vähäisemmiksi kuin vielä vuosi sitten arvioin. Sopimuksia syntyy tasaisesti ja paikallinen sopiminen näyttää lisääntyvän useimmilla aloilla.

Oma lukunsa on metsäteollisuus, joka puolitoista vuotta sitten ilmoitti luopuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista. Alan yritykset ja ammattiliitot ovat solmineet yrityskohtaisia sopimuksia niin paperiteollisuuden kuin mekaanisen metsäteollisuudenkin piirissä, joissa on käsittääkseni tehty kymmeniä yrityskohtaisia sopimuksia.

Neuvottelukierroksen murheenkryyniksi on muodostunut metsäjätti UPM. Se pitää härkäpaisesti kiinni kannastaan eikä neuvottele Paperiliiton kanssa yrityskohtaisesta sopimuksesta eikä myöskään toimihenkilösopimuksesta Ammattiliitto Pron kanssa.

Näyttää siltä, että yhtiön kaksi työuransa loppusuoraa taivaltavaa satraappia on päättänyt käydä viimeisen ideologisen taistonsa ay-liikkeen nujertamiseksi. Silloin ei voi odottaa muuta kuin taloudellisia menetyksiä ja pahaa mieltä. UPM:n korkein johto on uhannut tehdaspaikkakuntia lakon seurauksilla, toisinaan taas luvannut paikkakunnille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, jos lakoista pidättäydytään.

On sanottu, että pikkulasten kanssa pärjäämisessä auttaa uhkailu, kiristys ja lahjonta – mutta pörssiyhtiölle se ei ole soveliasta. Kaksi muuta isoa metsäkonsernia valitsivat sotimisen sijasta sopimisen – ja hyvä niin. Sopimalla saadaan varmasti sotimista paremmin uudistuksia aikaan.

Teknologiateollisuus valitsi valtakunnallisten sopimusten ja yleissitovuuden tien – ainakin tällä kertaa. Teknologiateollisuus oli epäilemättä laatinut pelikirjansa alun perin toisin ja suunnitellut seuraavansa metsäteollisuuden viitoittamaa tietä, mutta mieli muuttui nopean koronakriisistä toipumisen myötä. Noususuhdanteessa tilauskirjojen täyttyessä, kaupan käydessä ja viennin vetäessä ei ollut perusteltua altistaa tuotantoa työmarkkinahäiriölle. Toisenlaisessa taloustilanteessa lopputulos olisi saattanut olla toinen.

***Neuvottelukierrosten yhteydessä puhutaan aina sopimusten tasosta – milloin pään avauksesta, milloin yleisestä linjasta. Hyvin usein jonkin vientiteollisuuden suuren toimialan sopimuksen taso muodostaa päänavauksen, johon muut pyrkivät ja jota esimerkiksi valtakunnansovittelija puolustaa. Liittokierroksen henkeen toki kuuluu se, että jokaisen toimialan palkansaajapuoli pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan myös ylittämään syntyneen tason.

Työnantajapuoli puolestaan näyttää haluavan pitää kiinni päänavauksen tasosta siten, että mahdollisia joustoja tehdään vain alaspäin. Tämä on mielenkiintoista, jos muistelee Elinkeinoelämän keskusliiton perusteluja, kun he päättivät luopua laajoista kokonaisratkaisuista ja antaa suomalaisen työn hinnasta päättämisen toimialoille. EK perusteli päätöstään muun muassa sillä, että toimialakohtainen sopiminen on dynaamisempaa ja reagoi joustavammin eri alojen tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Kokemus on osoittanut, että joustaminen tapahtuu vain yhteen suuntaan – alaspäin.

Kierroksen ”suola” on eräissä neuvottelupöydissä esitetty täysin uusi toimihenkilölinja. Se tarkoittaa ilmeisesti jotakin tasoa, joka poikkeaa esimerkiksi toimialan työntekijöiden sopimusten tasosta – ja tietysti työantajien koordinaation seurauksena alaspäin. On päivän selvää, että emme tule hyväksymään tällaista uutta toimihenkilöiden palkankorotuslinjaa.

***Haastavimmat neuvottelut ovat vasta edessä, kun julkinen sektori kevään mittaan pääsee vauhtiin. Mausteen neuvotteluihin tuo se, että ne käydään selvässä noususuhdanteessa ja todella pitkään matalana pysynyt inflaatio on viime kuukausina noussut. Suuri kysymys onkin nyt: Onko kohonnut inflaation taso pysyvä vai ei?

Tähän asti sopimusten korotustasot ovat maltillisia, mutta aika näyttää, ovatko ne riittävän suuret ylläpitämään palkansaajan ostovoimaa kohonneen inflaatio oloissa. Ostovoimalaskelmat ovat muuttuneet syksystä merkittävästi, koska inflaatio-odotus näyttäisi olevan arvioitua korkeampi. Suomessa inflaatio perustuu pääosin kohonneisiin energian ja ruoan hintoihin. Toivoa sopii, että vuositasolla inflaatio tasaantuu vuoden vaihteen lukemista. Lisänsä neuvotteluihin tuo sekin, että tuoreiden ennusteiden perusteella Suomen kilpailukyky näyttäisi vastoin monia väitteitä olevan varsin hyvä.