Elettiin toisen maailmansodan jälkeisiä levottomia aikoja. Levotonta oli myös New Mexicossa Roswellin aavikolla, jonne vuonna 1947 lähivaruskunnan väki hälytettiin ottamaan talteen maahan pudonneen avaruusaluksen jäännöksiä ja sen kummallista miehistöä, joista joku oli vielä hetken elossa. Lentävän lautasen materiaali oli eriskummallista, samoin sen kyydissä olleet oliot herättivät ihmetystä. Romut ja raadot kuljetettiin tutkittaviksi.
Philip J. Corson tieteelliskuvituksellinen kirjakyhäelmä ilmestyi USA:ssa jo 1997, mutta kustannettiin vasta tänä vuonna suomeksi.
Everstiksi USA:n armeijassa edennyt tiedustelu-upseeri Corso uppoutui 1950-luvulla Roswellin materiaaliin, analysoi olioita ja kehitteli esimiestensä toimeksiannosta sodankäynnissä hyödyllisiä sovelluksia.
Päivä Roswellin jälkeen on tietokirjan muotoon puettu UFO-uskovaisten raamattu, yksi monista. Jos haluaa, sen avulla voi selittää kaikki suurvaltojen – Neuvostoliiton ja USA:n – välisen kilpavarustelun ”edistysaskeleet” pimeänäkölaitteista aina ns. tähtien sodan oivalluksiin saakka.
Kaiken pahan alku: CIA
USA:n keskustiedotuspalvelu CIA joutuu tässä satutarinassa syytetyksi kaikesta mahdollisesta. Kirjan uskottavuuden kannalta juuri CIA onkin sovelias vihollinen, koska virallinen USA on silloin tällöin joutunut toteamaan Roswellin aavikon löydökset paljon arkisimmiksi kuin avaruudesta tulleiksi olioiksi.
Jo ennen kuin Corson kirja ilmestyi, televisiossa esitetty avaruusolion ruumiinavausvideo osoittautui huijaukseksi. Paljon huomiota herättäneen dokumenttivideon ohjaaja tunnusti pian, että juttu oli pelleilyä. Myös lentävä lautanen julistettiin kaikeksi muuksi jo pian sen putoamisen jälkeen. Kyse oli säähavaintopallosta.
Kirja tietysti antaa virallisille selityksille tuomion: valtiovalta halusi suojella kansalaisia paniikilta. Lisäksi näin USA salasi todellisten aikomustensa sisällön. Lentävästä lautasesta saaduilla tiedoilla oli mahdollista saada yliote suurvaltojen välisessä kilvassa.
Amerikkalainen yhteiskunta perustuu paljolti kilpailuun. Erityisesti tämä koski sotien jälkeistä aikaa, jolloin Neuvostoliitto tuntui edistyvät avaruus- ja puolustusteknologiassaan paremmin. Ensimmäiset neuvostoliittolaisten menestyneet kokeet avaruudessa saivat USA:n korkeimman johdon lisäämään omiin tutkimuksiinsa vauhtia. Maan sisällä asevoimien ja turvallisuuselinten sisällä vallitsi kuitenkin keskinäinen kilpailu.
Se ei ollut ainoastaan hyvästä, sillä turvallisuuteen liittyvät organisaatiot olivat liki vihollisia keskenään. CIA halusi valtaa siinä, missä asevoimienkin yksiköt. Ne vakoilivat toinen toisiaan, ja pahin Corson esittämistä syytöksistä kohdistuukin CIA:n suuntaan. Hänen mukaansa se oli liian likeisissä tekemisissä neuvostoliittolaisen vastineensa KGB:n kanssa. Jossakin suhteessa CIA kyllä onkin osoittautunut mielikuvitukseltaan ylivertaiseksi. Esimerkiksi kelvannee satu nimeltä Irakin sota.
Tieto mielikuvituksen käytössä
Tässä UFO-putpurissa yöllä aavikolle romahtanut säähavaintopallo muotoutuu avaruusalukseksi. Salailun myötä siitä työstetään sopivasti vihjailemalla julkinen salaisuus, jonka merkitys liioitellaan. Kun kirjoittaja tarinansa alussa pääsee vauhtiin, historian tieto ja mielikuvitus saavat kuin siivet selkäänsä.
Kirja kuvailee kansantajuisesti sotien jälkeisten sodankäyntiin liittyvien keksintöjen yksityiskohtia. Kaikki juontavat Roswellin löydöksistä tehtyihin johtopäätöksiin. Corso todistaa itsensä eräänlaiseksi propelihatuksi, joka ideoi useita tutkimussuuntia. Ne kaikki – aivan oikein – lukija kokee tosiksi: lasersäteet, häivehävittäjät yms. tuntuvat kuin Corson aivoista syntyneiksi. Kas kun mies ei ryhtynyt vaatimaan tekijänoikeuskorvauksia kaikista ihmiskunnan keksinnöistä vuoden 1947 jälkeiseltä ajalta.
Tarina etenee monien neuvottelujen, arvovaltaisten henkilöiden ja oivallusten kautta. Itse asiassa houkutus on suuri tämän kaiken uskomiselle, niin johdonmukaisesti kirjan omahyväinen nero kykenee punomaan jutun syy- ja seuraussuhteet. Ja tottahan on, että kyseinen Corso oli USA:n korkeimman johdon luotettu UFO-hyödyntäjä.
Tieto ja tuotevastuu
Jos Roswell-tarinan ottaa todesta, kuluttajaparka on kuin huonon puoskarin kynsiin joutunut. Hän saattaa alkaa järjestellä elämäänsä kuin humpuukilääkkeen nauttija. Hän voi hyvinkin ryhtyä seurustelemaan harmaanvihreiden olioiden kanssa, joilla on munan muotoinen pää.
Kustantaja olisi voinut liittää edes kirjan takakanteen lievän turvalausekkeen, mikä on tapana, kun pörssiyhtiöt kertovat sepittämiään satuja. Se olisi hyväksi, vaikka mätäkuu onkin ovella.
Philip J. Corso & William J. Birnes: Päivä Roswellin jälkeen. Readme.fi 2020.
