Vuonna 2020 Unkarissa otettiin käyttöön ideologinen opetussuunnitelma, jonka tarkoitus oli auttaa Viktor Orbania kulttuurisodassa. Turkissa evoluutio poistettiin opetussuunnitelmasta vuonna 2017. Venäjällä Putinin oppeja jaetaan koululaisille uuden lain (vuonna 2022) ja opetussuunnitelman myötä. Yliopistoissa opetetaan historiasta, että ”Suomi ja Puola saivat erityisoikeuksia Venäjän imperiumin osina. Ne saivat enemmän vapauksia kuin Baltian maat, jotka jäivät Neuvostoliittoon.”
Tässä muutamia esimerkkejä lähivuosilta, miten käy, kun poliitikot ryhtyvät päättämään, mitä kouluissa pitää opettaa. Tämä lienee myös valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tavoite, kun hän haluaa lakkauttaa opetushallituksen (OPH) ja siirtää poliittiseen ohjaukseen ministeriöön muun muassa opetussuunnitelmien laatimisen. Kyse lienee kulttuurisodasta, jossa Purra ja perussuomalaisten kansanedustajat haluavat näpäyttää opetushallitusta, joka levittää ”woke-hömppää”, kuten tietoa sukupuolitietoisesta opetuksesta.
Olen saanut edustaa eri tahoja, kuten kokoomusta ja opetusalan ammattijärjestö OAJ:ta OPH:n johtokunnassa menneinä vuosina yhteensä noin 15 vuoden ajan, enkä tunnista yhtään vihervasemmistolaista hömppää, josta virastoa nyt syytetään. Tuolloin pääjohtajana on istunut niin demareita, kokoomuslainen kuin vasemmistoliittolainen. Kaikilla heillä on ollut omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Suuri osa OPH:n tehtävistä on hallinnollisia, mutta eivät suinkaan mitään turhaa byrokratiaa, vaan erittäin merkittäviä satojen tuhansien suomalaisten arjen kannalta. Digitaaliset palvelut, kuten Opintopolku ja Koski-palvelu, varmistavat, että opintosuoritukset kertyvät talteen, yhteishaut sujuvat ja tietoa eri koulutusohjelmista, tutkinnoista ja ammateista on helposti saatavilla. Opintopolun kautta haki viime vuonna pelkästään yhteishauissa opiskelupaikkaa 330 000 henkilöä. Esimerkiksi Kela saa Koski-palvelusta suoraan tiedot kertyneistä opintopisteistä ja voi niiden perusteella maksaa opintotuet oikein. Tämä vähentää päällekkäistä viranomaistyötä ja säästää rahaa.
Eduskunnan on turha muuttaa lakeja ja jakaa avustuksia, jos Opetushallitus ei ole toimeenpanemassa päätöksiä. Hiljattain eduskunnassa päätetty oppimisen tuen uudistus ei jalkaudu kouluihin opettajien toimesta, ellei joku tiedota, kouluta, ohjeista ja tue kymmeniä tuhansia opettajia muutoksessa. Hyvänä esimerkkinä käy myös pandemian aikainen tuki, jolloin OPH keräsi tietoa, tuki, neuvoi ja auttoi opetusalan kenttää muuttuvissa tilanteissa. Ministeriöstä ei apua herunut. Eduskunnan jakamia avustuksia esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen ja hankkeisiin voi nytkin jakaa joko ministeriö tai OKM. Yleensä nämä hankerahat ovat peräisin poliitikkojen pääkopasta, eivät OPH:n virkamiesten kynästä, vaikka heidät laitetaankin päätöksiä toimeenpanemaan.
Perussuomalaisten lakkauttamisinto ei liity oikeasti byrokratian karsimiseen tai siihen, ettei tiedetä mitä OPH:n tehtäviin kuuluu, kuten alkuvaikutelma saattoi olla. Kyse on nimenomaan halusta saada sorkkia sitä, mitä on sivistysvaltiossa pidetty pyhänä: Poliitikkojen ei pidä saada määrätä siitä, mitä opetussuunnitelmissa lukee, vaan politiikka ja ideologiat on pidettävä kaukana kouluista.
Uskon vahvasti, että sivistysvaltion puolustajat pitävät eduskunnassa huolta jatkossakin siitä, että ministeriöstä poliittisesti ohjatun koulutuspolitiikan ja käytännön opetuksen kehittäminen ja opetussuunnitelmien sisällöt pidetään visusti erillään. Poliitikot päättävät rahoista ja laeista, jotka toki vaikuttavat niihin edellytyksiin, joilla kouluissa opitaan. Opetuksen konkreettinen sisältö määritellään alan asiantuntijoiden ja opettajien toimesta ja niitä ohjaavat yhteiset arvot, kuten oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kestävä kehitys.
