Artikkelit: Jussi Isotalo

Koska olette viimeksi huomanneet median luonnehtivan itseään vallan vahtikoiraksi?
Kirjoittaja ei ole löytänyt perusoikeuksien luettelosta oikeutta yleisvaarallisen tartuntataudin levittämiseen.
On valitettu, että puolueita on vaikea erottaa toisistaan. Nyt tätä ongelmaa ei näyttäisi olevan.
Viehtymys somessa möläyttelyyn ei kirjoittajan mukaan rajaudu vain yhteen puolueeseen.
Ajallemme ominainen taipumus sisäisten linjaerojen henkilöintiin ruokkii mielikuvaa eri suuntiin vetämisestä.
Kirjoittajan mielestä myöntävä vastaus tarkoittaisi, että tilanteen heikkeneminen on hallituksen vika.
Kun pääministeri ryhtyy puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa, on syytä huoleen, toteaa kirjoittaja.
Suhteellisen liikkeen ymmärtäminen on merkityksellistä.
Kirjoittaja huomauttaa, että vaikeat ja kiistanalaiset päätökset ovat kaikki vielä edessä.
Absoluuttisen työrauhan äärimmilleen viety sovellus on diktatuuri, kirjoittaja huomauttaa.
Ääriainesten kanssa ei pidä kaveerata edes taktisista syistä.
Kirjoittaja ihmettelee, milloin lakataan vetoamasta edellisen hallituksen tekemisiin.
Valpaskaan ei aina välty johdattelulta.
Politiikan jana ei enää kulje suoraviivaisesti vasemmalta oikealle.
Tulemme kyllä näkemään samat rituaalipainit kuin aina.
Uho on suuri jo ennen kuin ensimmäistäkään ääntä on annettu.
Jussi Isotalon mukaan presidenttiä voi arvostella uhriutumattakin.
Maassamme mitataan ja noin parin viikon välein julkaistaan puolueiden kannatus.
Johtaako ennalta julistettu eristäminen hiipumiseen vai kasvuun?
Enemmistöhallituksen syntymisestä ei enää ole varmuutta.
Kiinnostus politiikkaa kohtaan ei ole vähentynyt, pikemminkin päinvastoin.
Pöyristymällä pääsee otsikoihin.
Istuvan presidentin suuressa kannatuksessa ei ole mitään mystistä saati epätervettä.
Perinteinen media piruilee, sosiaalinen media solvaa.