Aurinkoenergian käytön yleistymisen taustalla on hänen mukaansa aurinkokennojen hyötysuhteen parantuminen ja niiden hinnan lasku.
Peter Lundin tutkimusryhmä kehittää Suomen Akatemian Kestävä energia -tutkimusohjelmassa kolmannen sukupolven aurinkokennoja. Tavoitteena on tuottaa suuren mittakaavan ratkaisuja uusiutuvan energian hyödyntämiselle.
– Tausta-ajatuksena tutkimuksessa on, että pääosa energiastamme voitaisiin tulevaisuudessa tuottaa uusiutuvilla energialähteillä kuten aurinko- ja tuulivoimalla. Tätä varten tarvitaan teolliseen massatuotantoon sopivaa energiateknologiaa sekä energiajärjestelmän parannuksia, jotka mahdollistavat laajan, vaihtelevan energiatuotannon, Lund sanoo.
Kolmannen sukupolven aurinkokennot ovat niin sanottuja väriainekennoja, jotka imitoivat luonnon fotosynteesiä. Lundin mukaan näiden kennojen etu on, että niissä käytettävät perusmateriaalit ovat helposti saatavilla ja kennot ovat yksinkertaisia rakentaa. Materiaalit ja tuotantomenetelmät ovat lisäksi edullisia.
– Väriainekenno on hyvin lupaava tuote ja sillä on laboratoriossa saavutettu yli kymmenen prosentin hyötysuhde. Mutta ennen kuin se sopii massatuotantoon, on vielä ratkaistava useita kysymyksiä”, Lund sanoo.
Tämän hetken tutkimuskohteita ovat muun muassa käytettävät materiaalit, erilaiset nanorakenteet ja kiinteät elektrolyytit. Tutkijat pyrkivät myös selvittämään mekanismeja, jotka heikentävät kennon hyötysuhdetta ajan kuluessa.
Lundin ryhmän tutkimat muoville tai metallille tehdyt taipuisat kennot näyttäisivät sopivan parhaiten massatuotantoon.
– Olemme tehneet pioneerityötä muun muassa hiilinanorakenteiden hyödyntämisessä. Pystymme rakentamaan pysyvän kennon metallifoliolle tai muoville ja saamaan sille yli kuuden prosentin hyötysuhteen. Tulos on omassa luokassaan maailman huippua.
Hiilinanorakenteita hyödyntämällä kennossa ei tarvita lainkaan jalometalleista tehtyjä katalyyttejä. Edulliset metallit ovat alttiita korroosiolle ja niissä on usein huono varausten siirtokyky eli hyötysuhde.
Energiajärjestelmää tarkasteltava kokonaisuutena
Keskeinen osa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa on energiajärjestelmän toimivuus. Lundin mukaan innovaatioiden painopiste onkin tulevaisuudessa se, miten energiajärjestelmää voidaan hallita tilanteessa, jossa hyödynnetään isoja määriä vaihtelevaa uusiutuvaa sähköntuotantoa.
– Olemme onnistuneet löytämään ratkaisuja, joilla voidaan kaksin- tai kolminkertaistaa nykyiset aurinko- ja tuulisähkön käytön ylärajat. Tämä edellyttää energiajärjestelmän tarkastelua kokonaisuutena. Yhdistämällä lämmityksen, ilmastoinnin ja liikkumisen saamme paremman kokonaiskuvan energiajärjestelmästä, Lund sanoo.
– Tarkastelemalla sähkön ja lämmön tuotantoa kokonaisuutena voisimme esimerkiksi Helsingissä tuottaa kaupungin sähköstä hyvinkin 75 prosenttia tuulivoimalla. Se onnistuisi ylimitoittamalla tuulivoima reippaasti niin, että sitä riittäisi tyynemmälläkin säällä. Myrskyn tuulihuiput ajettaisiin puolestaan lämpönä kaukolämpöverkkoon, Lund kaavailee.