Valiokunnan mukaan asuntopolitiikasta on laadittava kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kahdeksan vuoden kehittämisohjelma, joka olisi annettava selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.
Valiokunta nostaa mietinnössä esiin asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman. Pääkaupunkiseudulla asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähyys vaikeuttaa työvoiman saamista ja siten talouskasvun edellytyksiä.
Kohtuuhintaista valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa täytyy lisätä pääkaupunkiseudulla ja niillä kasvavilla seuduilla, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää pitkällä tähtäyksellä.
Toinen merkittävä haaste koskee asuntomarkkinoiden pahenevaa eriytymistä. Valiokunnan mukaan pitää selvittää, miten elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikalla voidaan ehkäistä taantuvien alueiden asumisen ongelmia.
Valiokunta kiinnittää huomiota valtion ja koko julkisen sektorin vastuuseen toimintojen sijoittamisesta alueellisesti siten, ettei olemassa olevien toimintojen siirtäminen tai lakkauttaminen johda ei-toivotun rakennemuutoksen vauhdittumiseen. Valiokunta kehittäisi myös asuinalueita, jotta voidaan ehkäistä niiden eriarvoistumista.
Valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan edelleen, mutta rahoitusmallien pitää olla tehokkaita. Asumistuen määrä on kasvanut merkittävästi ja toimeentulotuella katetaan entistä enemmän asumismenoja. Asumistukijärjestelmän kehittämistarpeet on valiokunnan mielestä arvioitava ensi vaalikaudella sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.
Valtion asuntorahastoa tarvitaan myös tulevaisuudessa talousarvion ulkopuolisena rahastona turvaamaan asumisen rahoitusta. Rahaston varallisuutta on suunnattava nimenomaan asumiseen.
Maankäytön, liikenteen ja asumisen sopimukset (MAL-sopimukset) ovat toimineet neljällä kaupunkiseudulla hyvin seutujen kehittämisessä ja parempien asuntotuotantoedellytysten luomisessa. MAL-sopimuksia pitäisi talousvaliokunnan mukaan kehittää pidempiaikaisiksi ja sitovimmiksi ja valtion oltava valmis laajentamaan sopimuksia myös uusille kaupunkiseuduille.
Myös ns. sosiaalisen asumisen osuuskuntamallin käyttöönottoa pitäisi edistää ja asumisoikeusasuntojärjestelmää koskeva lainsäädäntöä uudistaa.
Myös rakentamisen laatua tulee parantaa uusilla tuloksellisimmilla toimenpiteillä. Kehittämistoimista huolimatta rakentamisen laatuun liittyvät ongelmat nousevat toistuvasti esille myös uudisrakentamisessa.