Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren tyrmää Uuden Suomen blogissa käsityksen, jonka mukaan asuntotuotannon kasvattaminen alentaisi asuntojen hintoja.
‒ Ei asuntotuotannolla ole lyhyellä tähtäimellä mitään vaikutusta hintoihin. Asuntokannan nettokasvu on viime vuosina (ml. 2015) ollut noin yksi prosentti. Jos luku on yhden prosentin sijaan 1,5 prosenttia, ei sillä ole mitään vaikutusta hintoihin. Vain jos asuntoinvestoinnit kasvaisivat espanjalaisiin lukemiin (siellä asuntokanta kasvoi 2000-luvun alussa peräti 25 %), niillä voisi olla joitain hintavaikutuksia, Viren toteaa.
Lyhyellä aikavälillä kaikki riippuu Virenin mukaan kysynnästä:
‒ Muistakaa vaikka 1990-luvun alun lama. Reaaliset asuntohinnat laskivat neljässä vuodessa (1989‒1993) lähes 50 prosenttia. Ei siksi, että asuntotuotanto olisi kasvanut, vaan siksi, että reaalitulot ja reaalitulo-odotukset romahtivat ja rahamarkkinat kiristyivät ennennäkemättömällä tavalla (reaalikorot olivat huipussaan 15 %, kun ne nyt ovat negatiivisia). Jos nyt reaalikorot olisivat ‒0,5 prosentin sijaan 5 prosenttia ja ihmiset olettaisivat reaalitulojen pysyvän korkeintaan nykytasolla seuraavat kymmenen vuotta, ei asuntohintojen korkeutta tarvitsisi päivitellä.
Virenin mukaan tuntuu unohtuneen, että suurin syyllinen vuokrien kalleuteen on valtiovallan kiristämä verotus.
‒ Valtio yhdessä kuntien kanssa on kiivaaseen tahtiin nostanut asumisen verorasitusta (kiinteistövero, lämmityspolttoaineiden verot, sähkövero, vesimaksut, tonttihinnat jne.). Pääomaverotusta on kiristetty lähes tyyliin prosenttiyksikkö vuodessa. Vuonna 1993 se oli 25, nyt (käytännössä) 34. Selvää on, että markkinoilla, joilla on liikakysyntää (myyjän markkinat) verot menevät kokonaisuudessaan ostajan (vuokralaisen) maksettavaksi. Eli siinä 10 prosenttia lisää vuokriin pääkaupunkiseudulla, hän sanoo.
Virenin mukaan tulonsiirroilla – asumistuella ja toimeentulotuella – on vääristävä vaikutus asuntomarkkinoihin.
– Vanhasen hallituksen 2006 poistama asumismenojen seitsemän prosentin omavastuu toimentulotuesta on tyyppiesimerkki siitä, mitä pahaa hyvää tarkoittava politiikka saa aikaan. Tulonsiirtojen varassa oleville syntyy insentiivi muuttaa mahdollisimman kalliisiin asuntoihin – ja tietenkin pääkaupunkiseudulle, jossa kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelmat ovat kaikkein suurimmat. Sinne muuttavat myös pakolaiset ja muut maahanmuuttajat, olisi se sitten valtiovallan tietoista politiikkaa tai ei.
Hän pitää absurdina, että edellä mainittujen päätösten jälkeen käännettäisiin katseet valtiovallan suuntaan asioiden tilan korjaamiseksi.
‒ Ja katso, mikä viesti tulee valtiovallan edustajilta (Hyssälä, Pokka..): pitää harkita vuokra- ja asuntohintasäännöstelyä! Se nyt vielä puuttuisi, että poliitikot korvaisivat hintamekanismin. Ehkä opintomatka Venezuelaan kannattaisi tehdä ennen pitempiä puheita, Viren päättää.