Asumismenojen osuus pienituloisten kulutusmenoista on Tilastokeskuksen mukaan kasvanut kolmessakymmenessä vuodessa roimasti, 14 prosenttiyksikköä. Samalla ruokamenojen osuus on pienentynyt.
Väestön pienituloisimman viidenneksen kulutusmenoista asuminen vie nykyään 40 prosenttia. Toiseksi suurin menoerä on ruoka, johon kuluu reilu kymmenesosa kulutusmenoista.
Suurituloisin viidennes puolestaan käyttää asumiseen ja ruokaan vain 39 prosenttia menoistaan. Asuminen on suurin menoerä myös suurituloisilla, mutta ruoka tulee vasta viidentenä muun muassa liikenteen ja vapaa-ajankulujen jälkeen.
Suurituloisilla liikkumiseen kuluu 17 prosenttia menoista, pienituloisilla 10 prosenttia. Liikennemenojen osuus on kasvanut molemmissa tuloryhmissä pari prosenttiyksikköä kolmenkymmenen vuoden aikana.
Kokonaisuutena kotitalouksien kulutusrakenne on kehittynyt samansuuntaisesti tuloryhmästä riippumatta. Ainoastaan alkoholin ja tupakan kulutus on kehittynyt eri suuntiin. Hyvätuloiset käyttävät menoistaan hiukan pienemmän ja pienituloiset hieman suuremman osan päihteisiin kuin kolmekymmentä vuotta sitten.
Pienet yhden ja kahden hengen kotitaloudet ovat 30 vuoden aikana yleistyneet nopeasti. Vuonna 1985 kotitalouksista 55 prosenttia oli pieniä, mutta pienten osuus on jo 75 prosenttia. Koska pieni kotitalous tarvitsee esimerkiksi kodinkoneita siinä missä isompikin, on kotitalouksien määrän lisääntyminen johtanut niiden kulutuksen kasvuun.
Suurituloisimman ja pienituloisimman viidenneksen väliset erot kulutusmenoissa ovat Tilastokeskuksen mukaan kasvaneet 30 vuoden aikana. 1990–luvun lamaa seuranneiden kymmenen vuoden aikana ylin tuloviidennes lisäsi kulutustaan reaalisesti 54 prosenttia, kun samaan aikaan pienituloisimpien kulutus kasvoi 24 prosenttia. Viimeisimmän taantuman aikana kulutuserojen kasvu pysähtyi ja kaventui hieman.
Suurituloisimman viidenneksen kulutusmenot ovat noin kaksi ja puolikertaiset pienituloisimpiin verrattuna.