Helsingin muuttovoitto on viime vuosina ollut ennätyssuurta, erityisesti työikäinen väestö muuttaa pääkaupunkiin. Ongelmana on, että asuntotuotanto jää selvästi väestönkasvun vauhdista, toteaa Pia Pakarinen.
Helsingin yleiskaavassa varaudutaan 250 000 uuteen asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Noin kolmannes uusista asunnoista on tarkoitus rakentaa uusille asuinalueille, kuten Östersundomiin ja Malmin lentokentän alueelle.
Uusien kaupunginosien rakentaminen on kuitenkin vastatuulessa.
– Asukkaille on pystyttävä tarjoamaan kohtuuhintaista asumista. Asumisen kalleus ei ole vain Helsingin ja metropolialueen, vaan koko Suomen talouskasvun este, Pakarinen muistuttaa.
Östersundomiin suunnitellaan koteja 70 000 uudelle asukkaalle. Pakarisen mukaan rakentamista uhkaa ruisrääkkäesiintymä.
– Alue pitää kaavoittaa tehokkaasti, jotta metron rakentaminen itään on kannattavaa, Pakarinen sanoo.
Malmin lentokentän alueelle on suunniteltu asuntoja 25 000 uudelle asukkaalle. Jotta kaavoituksessa voidaan edetä, Malmin lentokentän toiminnoille olisi löydettävä uusi paikka mahdollisimman nopeasti.
– Hallitus ja Helsingin kaupunki ovat sopineet asiasta. Onkin hämmentävää, että asia on noussut hallitusohjelmaan käytävään keskusteluun, koska valtio on jo päättänyt luopua kentästä, Pakarinen kummastelee.
Hänen mukaansa on selvää, ettei asuntotuotantotavoitteita saavuteta, jos Östersundomin ja Malmin alueen rakentaminen tyrehtyvät.
Pakarinen huomauttaa, että asumisen kalleudesta kärsii myös elinkeinoelämä, erityisesti palvelu- ja kaupan alat, jotka ovat alueen suurimmat työllistäjät.
– Työntekijöillä on hankaluuksia selviytyä asumiskustannuksista, mikä luo painetta palkankorotuksiin. Korkeat asumiskustannukset maksavatkin viime kädessä työnantajat ja kuluttajat, Pakarinen muistuttaa.
Kauppakamari tekee lukuisia ehdotuksia kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseksi. Näitä ovat muun muassa nopea eteneminen kaikkien suunniteltujen asuinalueiden kaavoittamisessa, rakennuslupien käsittelyn maksimikäsittelyaika, vuokra-asuntotuotantoa koskevan valtion tukijärjestelmän kehittäminen houkuttelevammaksi, huoneistotyyppiohjauksesta luopuminen, esteettömyysvaatimukset voisivat koskea vain osaa asunnoista, väestönsuojavaatimuksesta voitaisiin luopua ja kustannuksia lisääviä julkisivumääräyksiä olisi vältettävä.