Kuntauudistus ja keskustelu sote-alueista ovat virittäneet mielenkiintoisen mielipiteen vaihdon asiantuntijuudesta. Mediassa on melko voimakkaasti painottunut näkemys, jonka mukaan näiden hankkeiden valmistelussa on ollut mukana liikaa politiikkaa. Politiikan sijaan on kaivattu asiantuntijuutta.
Aihepiiristä on vaikea käydä julkista keskustelua, koska poliittinen ohjaus on kirosana, asiantuntijuus taas kuulostaa taas melkein hellittelytermiltä. Pohtimatta jää, mistä oikein on kysymys.
On totta, että viimeaikaiset hallitukset ovat tuoneet eduskuntaan nopeasti valmisteltuja lakiesityksiä. Kun on kyse suuresta yhteiskunnallisesta uudistuksesta, on kaksi tai kolme vuotta lyhyt aika valmisteluun. Mutta siinä aikamääreessä on toimittava, jos lait aiotaan saada vaalikauden aikana hyväksytyiksi.
Korjausliikkeeksi on tarjottu perinteistä komitealaitosta, jossa johtavat virkamiehet miettivät ja valmistelivat hallituskausista välittämättä suuria uudistuksia. Toki tuollaisella systeemillä on puolensa, mutta se ei enää istu hektiseen nykymaailmaan. Meno ennen oli verkkaisempaa ja ennen kaikkea maassa istui samanlainen hallitus vuodesta toiseen. Pääpuolueet olivat miehittäneet virkakoneiston, ja kun samat puolueet istuivat hallituksissa, oli komitealaitos hyödyllinen apparaatti. Mutta ei enää maailmassa, jossa uusi hallitus saattaa olla lähes kaikesta eri mieltä kuin edellinen.
Myös asiantuntijuuden käsite saa usein aivan turhan sädekehän. Jos ihminen on lääketieteen ja kirurgian tohtori, ei se tarkoita, että hänellä olisi joku ihmeellinen objektiivinen kyky kertoa, kuinka suomalainen terveydenhuolto tulisi rakentaa. Myös asiantuntijoilla on maailmankatsomus, joka ohjaa heitä aivan samalla tavalla kuin muita ihmisiä.
Asiantuntijoilta puuttuu usein myös poliittisten realiteettien taju. Hyvänä esimerkkinä käy sote-uudistus. Aika moni ns. asiantuntija kannattaa raskasliikkeisiä ja kalliiksi käyviä kuntayhtymiä isäntäkuntamallin sijasta. Mielipide kuulostaa demokraattiselta, mutta käytännön elämä puhuu aivan muuta. Kuntayhtymät ovat aivan varmasti kallein tapa järjestää kunnallinen yhteistyö. Ja ihme olisi, jos kokoomus ja sosialidemokraatit kannattaisivat keskustan ajamaa mallia. Sehän siirtäisi sote-piirin määräysvallan aika useasti keskuskaupungista maaseudun keskustavetoisille kunnille.
Asiantuntijuudella on merkitystä, mutta sitä ei pidä liioitella. Toki asioita ei myöskään saa valmistella pelkästään politrukkikoneiston voimin. Mutta myös julkisen sanan on ymmärrettävä, että ei ole olemassa mitään objektiivisesti oikeaa kuntarakennetta tai tapaa hoitaa terveydenhuoltoa. On erilaisia näkemyksiä hyvyydestä ja se mikä itse kullekin on paras, on seurausta hänen omasta arvomaailmastaan.
Poliittista ohjausta kaivataan nykyistä enemmän, ei vähemmän. Silloin myös kansalaisille valkenee, mitä mallia kukin puolue erilaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä ajaa. Demokratian kannalta kaikkein vaarallisinta on, jos valta luovutetaan harmaalle virkamiesarmeijalle, joka kutsuu itseään mielellään asiantuntijoiksi.
Kari Häkämies on Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja.