Kuluvan viikon aikana Lähi-idässä on koettu suuria tunteita. Väkirikkain arabimaa Egypti hakee suuntaansa vallankumouksen ja sitä seuranneen armeijan vallankaappauksen jälkeen. Armeija aikoo hajottaa muslimiveljeskunnan mielenosoitukset, minkä pelätään johtavan väkivallan kierteeseen.
Palestiinalaiset puolestaan juhlivat Israelin hyväntahdon eleenä vapauttamia palestiinalaisvankeja. Rauhanneuvottelut ovat kuitenkin lähteneet vain vaivoin liikkeelle.
Egyptin väkivalta jatkuu
– Alue on tavattoman epävarmassa tilanteessa. Konfliktit ovat tänä päivänä hyvin vahvasti yhteydessä toisiinsa, kommentoi Verkkouutisille Lähi-idän yhteiskuntien asiantuntija, professori Hannu Juusola.
Hänen mukaansa on vaikea arvioida, mihin suuntaan arabikeväästä alkanut muutosprosessi johtaa aluetta, sillä jatkuvia käänteitä on tapahtunut. Historiallisessa perspektiivissä tilanne esimerkiksi Egyptissä ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Vallankumouksia seuraavat usein uudet vallankumoukset tai vastavallankumous ja sisällissota.
Professori Jaakko Hämeen-Anttila korostaa Verkkouutisille, ettei tilanne Lähi-idässä ole mitenkään poikkeuksellinen, sillä poikkeuksellisen levottomia jaksoja on koettu usein viimeisten vuosikymmenien aikana.
– Minusta yleistilanne on ongelmallinen, koska Syyria on niin huonossa tilanteessa, hän kertoo.
Kumpikaan professoreista ei usko täysimittaisen sisällissodan mahdollisuuteen Egyptissä. Juusolan mukaan väestöpohja on Egyptissä esimerkiksi sisällissotaan vajonnutta Syyriaa homogeenisempi, ihmisillä on selkeä käsitys egyptiläisyydestä ja Egypti on valtiona historialtaan ja rajoiltaan huomattavasti Syyriaa ehyempi kokonaisuus.
– Pienimuotoisen sisällissodan uhka on jatkuvasti. En usko täysimittaiseen sisällissotaan, sillä osapuolet ovat aseellisesti voimavaroiltaan niin erilaisia, Juusola arvioi.
Professorit uskovat sen sijaan sekasortoisen tilanteen ja väkivaltaisuuksien jatkuvan, sillä osapuolet eivät ole kykeneväisiä kompromissiin. Hämeen-Anttila arvioi tilanteen paljastaneen todelliset valta-asetelmat. Armeija hallitsee maata.
– Tulevaisuutta silmällä pitäen minun on vaikea nähdä, että armeijan valta siellä olennaisesti vähenisi.
Epätodennäköinen rauha
Yhdysvaltojen presidenttien kädet ovat perinteisesti ensimmäisen kauden aikana Lähi-idän sidotut, mutta uudelleenvalinnan jälkeen toisella kaudella on vapaammat kädet Israelin painostamiseksi kompromisseihin. Professori Juusola pitää kuitenkin presidentti Barack Obaman sitoutumista Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluihin epäselvänä.
– Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että Yhdysvaltojen presidentti olisi valmis suureen henkilökohtaiseen riskinottoon.
Juusola arvioi, että Yhdysvaltojen aktiivisuus rauhanneuvotteluissa on osa pyrkimystä saattaa tilanne jonkinlaiseen hallintaan ja järjestykseen. Kansainvälinen yhteisö pitää sen sijaan hyvänä, että edes neuvottelupöytään saakka on päästy. Juusola ei kuitenkaan usko, että minkäänlaiseen läpimurtoon päästäisiin. Itsenäisen Palestiinan valtion perustamiseen tähtäävän kahden valtion mallin on arvioitu jääneen jo kehityksen jalkoihin.
– Aina, kun neuvotteluihin ryhdytään, sanotaan, että nyt on viimeinen mahdollisuus, Juusola toteaa.
Myös professori Hämeen-Anttila on pessimistinen.
– Molemmilla puolilla rauhan rakentamisen pitäisi olla ykkösasia. Ei riitä se, että on aidosti rauhanhaluisia kansalaisia. Enemmistön pitäisi olla rauhan takana. Rauhaa on aina helpompi sabotoida kuin rakentaa.
Hämeen-Anttila ei myöskään usko, että Israelin ja palestiinalaisten välille olisi saatavissa erillisratkaisua niin kauan, kun muu Lähi-itä kiehuu.