Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämispäällikkö Hanna-Liisa Kangas ja tutkija Jouni Räihä käsittelevät Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa energiaremonttien tukien kohdentamista.
Hallitus päätti kehysriihessä suunnata tukea asuinrakennusten energiakorjauksiin sekä perusparannuslainoihin vuosina 2026–2027. Lisäksi hallitus päätti parantaa asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakausta. Asiantuntijat pitävät päätöstä tervetulleena.
Heidän mukaansa korjausrakentaminen voi aikaansaada laajoja myönteisiä talousvaikutuksia nykyisessä suhdannetilanteessa.
– Energiakorjauksissa julkisella rahalla saadaan samanaikaisesti muitakin hyötyjä: asumisen energiakustannukset pienenevät, ilmastopäästöt vähenevät, kotitalouksien kriisinkestävyys paranee ja huoltovarmuus vahvistuu. Remonttien yhteydessä voidaan myös parantaa sisäilman laatua ja varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, he lisäävät.
Olennaisena asiantuntijat pitävätkuitenkin sitä, mihin kohteisiin ja millä ehdoilla tuet suunnataan.
– Tuet kannattaa kohdistaa ensisijaisesti perusparannusten, kuten julkisivu- ja putkiremonttien, yhteydessä toteutettaviin energiaremontteihin. Energiaremonttien ja peruskorjausten tarve on suurin alueilla, joilla rahoituksen saaminen on vaikeinta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi 1960–1970-luvuilla rakennetut lähiöt sekä haja-asutusalueiden pientalokanta.
He pitävät toimivimpana tukimallina kohdennetun suoran tuen ja rahoitusratkaisujen yhdistelmää.
– Esimerkiksi Virossa KredEx-järjestelmä tukee korjausrakentamista lainojen, avustusten ja takausten yhdistelmällä. Järjestelmä on ohjannut rahoitusta mittaviin energiatehokkuusparannuksiin.
Asiantuntijat näkevät, että vastaavanlainen, erilaisiin tarpeisiin räätälöity pitkäaikainen rahoitusjärjestelmä tulisi ottaa käyttöön myös Suomessa. Pientaloille ja taloyhtiöille on heidän mukaansa syytä luoda erilliset tukimallit.
– Kohdennetut avustukset ja lainatakaukset voivat varmistaa, etteivät pienituloiset pientaloasukkaat jää energiaremonttien ulkopuolelle. Taloyhtiöiden kohdalla rahoitusedellytykset vaihtelevat voimakkaasti sijainnin mukaan: jopa kasvukeskusten lähiöissä lainansaanti voi olla vaikeaa, vaikka korjaustarve olisi ilmeinen.
Heidän tutkimuksensa öljylämmityksestä luopumisen tuista vuosilta 2020–2022 osoittavat, että tuet ovat kohdistuneet pääosin hyvätuloisille ja kaupunkimaisilla alueilla asuville kotitalouksille.
– Jäljelle jääneet öljylämmittäjät ovat keskimäärin taloudellisesti haavoittuvampia ja alttiimpia energiaköyhyydelle. Öljylämmityksestä luopumista onkin yhä perusteltua tukea ilmaston, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmista, mutta tuet on jatkossa syytä kohdentaa tarkasti.
Niukat tukivarat kannattaa heidän mukaansa suunnata öljylämmityksestä luopumisen lisäksi peruskorjausten yhteydessä toteutettaviin energiatehokkuusparannuksiin niillä alueilla, joilla tuelle ja korjauksille on suurin tarve.
– Tuki voisi erikseen palkita energiaremontista osana laajempaa remonttia. Samalla on huolehdittava rakennusmateriaalien vähähiilisyydestä, kierrätettävyydestä ja korjattavuudesta.
Asiantuntijoista näitä tavoitteita voidaan tukea laajentamalla ilmastoselvityksen käyttöä myös korjausrakentamiseen ja tukien kohdentamiseen.