Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhasen mukaan, mitä Yhdysvallat odottaa Euroopalta tulevina vuosina ei löydy Donald Trumpin somekommenteista vaan kahdesta puheesta, jotka jäivät otsikoiden varjoon. Nämä olivat USA:n puolustusministeriön alivaltiosihteeri Elbridge Colbyn puolustuslinjaus ja ulkoministeri Marco Rubio Münchenissä.
Vanhanen kirjoittaa viestipalvelu X:ssä, että Rubion varsinainen temppu oli pakata kova viesti pehmeään muotoon.
– Puheessa on selvä damage control -kaari, jossa korostetaan yhteistä historiaa, ”we belong together” -sidettä ja ajatusta siitä, että Yhdysvallat välittää Euroopan tulevaisuudesta.
Ehdollisuus sanottiin kuitenkin Vanhasen mukaan suoraan.
– Yhdysvallat haluaa rakentaa uutta järjestystä yhdessä Euroopan kanssa, mutta Trumpin ehdoilla. Jos Eurooppa ei lähde mukaan, Washington on valmis etenemään yksin. Tämä ei ollut sivulause, vaan koko puheen ydin, hän arvioi.
Vanhanen jatkaa, että liittolaisuus kelpaa, kun se palvelee amerikkalaista etua ja työnjako reilu.
– Colbyn ajattelussa sama näkyy puolustuksen kielellä. Hän ei puhu Naton hylkäämisestä vaan työnjaosta, jossa Eurooppa tuottaa pääosan omasta puolustuksestaan ja Yhdysvallat tuo strategisen selkänojan.
– Colbyn linjaus kertoo, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Euroopan on tuotettava pääosa omasta tavanomaisesta puolustuksestaan. Yhdysvallat säilyttää ydinpelotteen ja globaalin voiman, mutta ei kanna Euroopan maavoimien massaa.
Vanhasen mielestä tässä on vähemmän dramatiikkaa kuin uutisotsikoissa ja enemmän budjettia sekä sotilaallista matematiikkaa.
– Kysymys ei ole siitä, mitä prosenttia puolustusmenojen BKT:sta käytetään, vaan siitä, syntyykö oikeita joukkoja, ammuksia ja varastoja.
Rubion puheessa kiinnostavinta ei Vanhasen mukaan kuitenkaan ollut Nato vaan talous.
– Washington ajattelee nyt, että jos Eurooppa ei pysty itse tuottamaan energiaa, kriittisiä mineraaleja ja keskeisiä teknologioita, se ei voi olla uskottava turvallisuustoimija.
– Samalla Rubio teki selväksi, että 1990-luvun ajattelu on Washingtonissa ohi. Rajaton globalisaatio ja liberalismi eivät ole enää strategian lähtökohtia. Kansallinen etu sen sijaan on ja jos kansainväliset järjestelmät eivät tuota tuloksia, Yhdysvallat toimii itse, Vanhanen kirjoittaa.
Hänen mukaansa transatlanttinen suhde ei ole hajoamassa vaan elää kiistatonta siirtymäkautta.
– Euroopalle tästä jää kaksi vaihtoehtoa. Joko se vahvistaa sotilaallista ja teollista kapasiteettiaan ja ottaa suuremman vastuun tai Yhdysvallat määrittelee suunnan ja ehdot.