Tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre kävivät tiistaina 27. lokakuuta 2026 puhelinkeskustelun Venäjän diktaattorin Vladimir Putin kanssa.
– Tämä on paljon suurempi uutinen kuin miltä se ensi silmäyksellä näyttää, sanoo ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen X-palvelussa.
Hänen mukaansa edellisen kerran, kun suomalainen presidentti keskusteli Putinin kanssa toukokuussa 2022, Sauli Niinistö ilmoitti Suomen aikovan liittyä Natoon.
– Nyt Alexander Stubb keskustelee saman miehen kanssa Nato-maan presidenttinä, yhdessä Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren kanssa. Jo tämä kertoo, kuinka perusteellisesti Suomen asema on muuttunut, Vanhanen toteaa.
Puhelu ei Vanhasen mielestä tullut tyhjästä. Viime viikolla Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi pyysi Suomea ja Norjaa järjestämään Oslossa tapaamisen, johon osallistuivat myös Yhdysvaltain neuvottelijat. Nyt Stubb ja Støre ottivat itse yhteyttä Putiniin välittääkseen Ukrainan viestejä ennen uusia rauhanneuvotteluja.
Asiantuntijan mukaan Suomen ja Norjan roolille on useampi kiinnostava selitys.
– Molemmat ovat Venäjän rajanaapureita, vahvoja Ukrainan tukijoita ja Naton jäseniä. Suomella on pitkä kokemus Venäjän kanssa toimimisesta, Norjalla puolestaan vuosikymmenten kokemus pohjoisten alueiden turvallisuuspoliittisesta vuoropuhelusta. Stubbilla on lisäksi suora keskusteluyhteys (Yhdysvaltain presidentti Donald) Trumpiin, ja molemmat johtajat ovat rakentaneet läheiset suhteet Zelenskyiin.
– Norja ei myöskään kuulu EU:hun, mutta Suomi kuuluu. Kaksikko pystyy siten lähestymään asiaa eurooppalaisina Nato-liittolaisina ilman, että heidän tarvitsee ratkaista koko EU:n puolesta, kuka Eurooppaa neuvotteluissa edustaa.
Jotain poikkeuksellista
Henri Vanhasen mielestä tässä on jotain poikkeuksellista. Kaksi suhteellisen pientä pohjoismaata on onnistunut rakentamaan itselleen aseman, jossa niillä on suora keskusteluyhteys sodan kannalta keskeisiin pääkaupunkeihin. Euroopan suurvallat eivät ole onnistuneet löytämään vastaavaa yhteistä toimintamallia.
Venäjän sota ei kuitenkaan koske pelkästään Ukrainaa. Putin on pyrkinyt muuttamaan koko Euroopan turvallisuusjärjestystä.
– Muistetaan joulukuu 2021, jolloin Venäjä vaati Yhdysvalloilta ja Natolta käytännössä rajoituksia sotilasliiton laajentumiselle ja toiminnalle. Venäjän tavoitteet eivät tuolloin rajoittuneet Ukrainaan, eivätkä ne välttämättä rajoitu nytkään. Suomen ja Norjan kannalta kyse on myös siitä, millainen turvallisuusjärjestys Eurooppaan sodan jälkeen rakennetaan, Vanhanen sanoo.
– Siksi pidän huomionarvoisena, että Stubb ja Støre korostivat Putinille Suomen ja Norjan toimivan vakaasti ja ennustettavasti Itämerellä ja pohjoisilla alueilla. Keskustelussa oli siis kyse myös kahden Venäjän rajanaapurin mahdollisuudesta viestiä suoraan omasta turvallisuudestaan.
Asiantuntijan mielestä samalla kannattaa kysyä, mitä Putin itse tavoittelee suostumalla keskusteluun.
– Venäjälle diplomaattisen prosessin jatkuminen voi olla hyödyllistä silloinkin, kun se ei ole valmis todellisiin myönnytyksiin. Putin voi rakentaa kuvaa neuvotteluvalmiudestaan ja jatkaa samanaikaisesti Ukrainan sotilaallista painostamista. Talven lähestyessä ajan pelaamiselle voi olla aivan oma sotilaallinen logiikkansa.
– Kreml voi myös yrittää hyödyntää suoria keskusteluyhteyksiä eurooppalaisten erimielisyyksien kasvattamiseen tai vaatia turvallisuuspoliittisia myönnytyksiä, joita se ei ole onnistunut saavuttamaan sotilaallisesti. Tässä piilee yksi prosessin suurimmista riskeistä.
Asiantuntija ei julista tämän päivän puhelua vielä rauhanprosessin läpimurroksi.
– Sen merkitys nähdään vasta siinä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Erikoisia väitteitä
Henri Vanhanen sanoo olevansa hieman hämmästynyt siitä, miten nopeasti Stubbin ja Støren Putin-puhelusta on ryhdytty tekemään varsin äkkijyrkkiä johtopäätöksiä.
– Sekä Suomessa että kansainvälisesti on esitetty väitteitä sooloilusta, eurooppalaisen yhtenäisyyden horjuttamisesta ja jopa yhteisen rintaman rikkomisesta. Olisin näiden tulkintojen kanssa toistaiseksi varovainen, asiantuntija toteaa.
Hänen mielestään yksi asia tuntuu unohtuvan monilta kriitikoilta. Suomi ja Norja toimivat osana Ukrainan omasta pyynnöstä käynnistettyä diplomaattista prosessia. Zelenskyi pyysi maita järjestämään viime viikon Oslon neuvottelut, joihin osallistui myös amerikkalaisia ja muita eurooppalaisia toimijoita.
Nyt Stubb ja Støre tekivät aloitteen Putin-puhelusta, joka valmisteltiin yhteistyössä Ukrainan kanssa. Sen jälkeen he keskustelivat jälleen Zelenskyin kanssa.
– Tätä taustaa vasten on mielestäni aika erikoista väittää, että Suomi ja Norja olisivat lähteneet omin päin harjoittamaan jotakin Ukrainasta irrallista Venäjä-diplomatiaa, Vanhanen sanoo.
– Toki eurooppalaisten keskinäinen koordinaatio on eri asia. Se, ettei esimerkiksi Tanskan tai Ruotsin johtoa informoitu puhelusta etukäteen, herättää perusteltuja kysymyksiä.
Hänen mielestään etukäteisen tiedon puuttuminen ei vielä tarkoita, että yhteistä linjaa olisi rikottu tai keskustelun sisältöä oltaisiin pimittämässä muilta.
– Itse ainakin lähtisin siitä oletuksesta, että Suomi ja Norja käyvät puhelun sisällön läpi myös eurooppalaisten kumppaniensa kanssa. Olisin varsin yllättynyt, ellei näin tehtäisi.
– Juuri siksi kuulisin mielelläni presidentin kanslialta ja Norjan hallitukselta tarkemmin puhelun valmistelusta. Keiden kanssa asiasta keskusteltiin etukäteen? Millaisella aikataululla yhteydenotto järjestettiin? Miten muu eurooppalainen koordinaatio on hoidettu ja miten kumppaneita informoidaan nyt jälkikäteen?
Suomi ja Norja eivät myöskään ole ilmoittaneet toimivansa koko Euroopan edustajina tai poikkeavansa yhteisistä linjauksista.
– Euroopan turvallisuudesta keskustellaan joka tapauksessa Washingtonin ja Moskovan välillä. Eurooppalaisten on löydettävä keinoja vaikuttaa tähän prosessiin. Jos kaksi Ukrainan läheistä tukijaa pystyy välittämään sen näkemyksiä suoraan Venäjän johdolle, en pitäisi tätä itsessään ongelmana, Vanhanen tumaa.