Venäjää koskevissa läntisissä arvioissa esiintyy suhteellisen usein näkemys, jonka mukaan maan nykytila olisi tavalla tai toisella seuraus lännen epäonnistumisesta. Arvostettu brittiasiantuntija, tohtori James Sherr pitää suhtautumistapaa ongelmallisena.
– Pakottava tarve ratkaista sellaista, mikä ei ole ratkaistavissa, on liberaalin mielen alituinen ominaisuus. Sitä on myös tarve teeskennellä, että meillä on vain vihollisia, jotka olemme itse tuottaneet, Sherr sanoo Brussels Morning -verkkolehden haastattelussa.
Hän huomauttaa edesmenneen ranskalaisfilosofi Jean-François Revelin jo vuonna 1983 lausuneen, että ”demokraattinen sivilisaatio on maailmanhistoriassa ensimmäinen, joka syyttää itseään siitä, että jokin toinen mahti yrittää sen tuhota”.
Sama ilmiö on hänen mukaansa edelleen nähtävissä. Useiden läntisten vaikuttajien on vaikea myöntää, että Venäjä – ja Kiina – eivät pidä länttä vastustajanaan siksi, että sillä olisi pahoja aikeita, vaan siksi, että länsi on läsnä alueilla, joilla ne eivät haluaisi sitä nähdä, ja koska länsi tarjoaa vaihtoehtoja ihmisille, joilla sellaisia ei saisi olla.
Viron ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä tohtori James Sherr on toiminut yli neljännesvuosisadan ajan useiden läntisten hallitusten neuvonantajana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Hän on aiemmin muun muassa johtanut maineikkaan brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Venäjä ja Euraasia -tutkimusohjelmaa ja opettanut Oxfordin yliopistossa.
”Umpikujakin voi olla muita vaihtoehtoja parempi”
Vaikka Venäjän ja lännen suhteet saattavat olla tällä hetkellä käytännössä umpikujassa, Sherrin mielestä se ei välttämättä ole ongelma.
– Ottaen huomioon, millainen kuilu osapuolten intressien ja näkemysten välillä vallitsee, umpikuja on luultavasti paras saavutettavissa oleva tulos. Se on huomattavasti toivottavampi kuin ne kontrolloimattomat pelot ja pyrkimykset, jotka aiheuttivat 2008 sodan Venäjän ja Georgian välillä ja 2014–2015 Venäjän ja Ukrainan välillä, Sherr sanoo.
Vladimir Putinin johtaman Venäjän ja lännen intressien vastakkaisuus hahmotetaan Sherrin mukaan usein aivan liian yksinkertaisena kysymyksenä. Kyse ei hänen mielestään ole vain sitoumusten ristiriidasta, vaan myös eroista turvallisuuskulttuurissa sekä valtioiden oikeuksia ja viime kädessä koko kansainvälisen järjestelmän olemusta koskevissa näkemyksissä.
– Jonakin päivänä Putin tai hänen seuraajansa saattavat muuttaa käsitystään Ukrainan todellisuudesta ja olemuksesta, hän toteaa.
Se päivä ei Sherrin mukaan kuitenkaan tule lähemmäs pakotteita purkamalla eikä demarkaatiovyöhykkeiden tai muidenkaan sellaisten ”luottamusta rakentavien” toimien kautta. Sovittelu ei aina merkitse edistystä, vaikka jotkut näyttävät niin luulevan.