Asiantuntija varoittaa: Aktivistitoimittajat murentavat median luotettavuutta

Entistä useampi toimittaja haluaa ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Pyrkimys vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ollut joillekin keskeinen syy hakeutua toimittajaksi.

Suuntaus on havaittavissa useassa viime vuosina tehdyn kyselytutkimuksen tuloksista. Satu Hurmeen Haaga-Heliassa vuonna 2025 tekemän opinnäytetyön mukaan peräti 70 prosenttia journalismin opiskelijoista on sitä mieltä, että journalismin tavoitteena on edistää tiettyjä arvoja. Tällaiseksi opiskelijat näkivät esimerkiksi ihmisoikeuksien ja ilmastotietouden levittämisen, vaikka yleisö kokisikin sen aktivismiksi. Huhtikuussa 2025 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 101 journalismin opiskelijaa.

Myös vuonna 2023 toteutetun Worlds of Journalism Study -tutkimuksen mukaan etenkin nuoret toimittajat suhtautuvat myönteisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kunhan se ei ole puoluepoliittista. Samansuuntaisia tuloksia on havaittavissa Ilona Tikkasen Haaga-Heliassa vuonna 2015 julkaistussa opinnäytetyössä. Tikkasen haastattelemat niin sanotut aktivistitoimittajat sanoivat hakeutuneensa toimittajiksi muun muassa siksi, että halusivat ”päästä vaikuttamaan asioihin” ja ”muuttamaan maailmaa”.

Tulosten perusteella nuoret toimittajat eivät halua tyytyä vain puolueettoman raportoijan rooliin, vaan he haluavat olla muokkaamassa yleisön mielipiteitä. Asiaa ei nähdä edes ongelmana, jos toimittajan edistämät arvot koetaan oikeiksi. Asenteet poikkeavat merkittävästi perinteisestä journalismin ihanteesta, jonka lähtökohtana on asioista kertominen objektiivisesti ilman toimittajan omien mielipiteiden esilletuontia.

Vaikka toimittaja kokisikin olevansa hyvällä asialla ja edistävänsä oikeita arvoja, asialla on myös kääntöpuolensa. Verkkouutisten haastatteleman tietokirjailijan ja viestintäasiantuntijan Katleena Kortesuon mukaan on äärimmäisen vaarallista, jos toimittaja päättää lukijoiden puolesta sen, mitkä arvot ovat oikeita ja mitkä vääriä.

Hän käyttää suuntauksesta nimeä agendajournalismi. Kortesuon mukaan monesti näissä tilanteissa agendajournalisti puolustaa omaa toimintaansa vastakysymyksellä, että ”eikö muka tasa-arvo ole kaikille tärkeä arvo? Eikö ole hyvä asia taistella tasa-arvon eteen?”

Asian punnitseminen ei ole täysin ongelmatonta. Esimerkkinä Kortesuo mainitsee ne arvot, joiden suhteen on enemmän horjuntaa ihmisten kesken. Hän mainitsee tästä muutamia esimerkkejä.

– Valitseeko toimittaja lukijoiden puolesta myös isänmaallisuuden ja ei-isänmaallisuuden välillä? Sosialismin ja markkinatalouden välillä? Verojen korottamisen tai kuluista säästämisen välillä? Tai valitseeko toimittaja lukijoilleen ”arvopohjalta” oikean puolueen seuraavissa vaaleissa?

Jos toimittajan arvojen edistämisessä on kyse nimenomaan tasa-arvosta, se on Kortesuon mukaan toki hyvä arvo. Silti Kortesuon mukaan päädymme hyvin pian kysymyksiin siitä, mitkä ovat oikeita tapoja viedä tasa-arvoa eteenpäin.

– Ovatko naiskiintiöt hallituksissa hyvä vai huono asia? Ovatko etniset kiintiöt oppilaitoksiin hyvä vai huono asia? Entäpä entistä vahvempi tulojen tasaaminen? Olisiko sadan prosentin veroaste hyvä vai huono asia?

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos toimittaja haluaa edistää työssään hyviksi kokemiaan arvoja, hän määrittää lukijoiden puolesta sen, millaiset arvot milloinkin ovat hyviä ja mitkä huonoja. Tämä on vakavassa ristiriidassa journalismin objektiivisuusihanteen kanssa. Kortesuo huomauttaa, että toimittajien rooliin ei kuulu tehdä tätä valintaa lukijoiden puolesta, vaan valinta on jokaisen lukijan oma oikeus ja velvollisuus.

– Toimittajan pitää pyrkiä neutraaliuteen ja objektiivisuuteen. Toki se on vaikeaa ja ehkä jopa illuusio, mutta hyveiden tavoittelu ei ole muutoinkaan ikinä helppoa.

Hänen mukaansa toimittaja voi ottaa kantaa korkeintaan kolumneissa, mutta uutisissa ja haastatteluissa ei.

– Silti parhaat kolumnistit ovat usein niitä, jotka eivät tee varsinaista uutistyötä. Ja parhaat uutistoimittajat niitä, jotka pysyvät erossa kolumneista, Kortesuo ajattelee.

Älä esitä puolueetonta, jos et ole sitä

Kortesuon mukaan poikkeuksena ovat puoluelehdet. Ne kertovat lukijalle avoimesti edustavansa jotain tiettyä poliittista suuntausta. Silloin niissä saakin julkaista sisältöä, joka tukee tietyn puolueen näkemyksiä. Esimerkiksi Verkkouutiset on kokoomuksen äänenkannattaja ja kertoo asiasta lukijoilleen avoimesti.

– Sen sijaan sitä en hyväksy, jos neutraalia esittävä media ottaa implisiittisesti [epäsuorasti, piilevästi] kantaa valitsemalla haastateltavat ja kolumnistit tietoisesti toiselta laidalta, Kortesuo toteaa.

Tästä päästään toimittajan työn kannalta myös yhteen merkittävään asiaan. Vaikka toimittaja pyrkisi esittäytymään neutraalina toimijana, hän valitsee aina juttunsa näkökulman ja sen, keitä hän juttuunsa haastattelee. Haastatteluvalinnoilla toimittaja voi vaikuttaa siihen, millaisia näkemyksiä mediassa tuodaan esiin. Samalla on riskinä, että tietyt näkökulmat jäävät mediassa kokonaan pimentoon.

Oma riskinsä liittyy siihen, jos tiettyä agendaa ajava haastateltava pyritään esittämään yleisölle riippumattomana asiantuntijana.

– Olen aina huolissani silloin, jos haastateltavaksi on valittu poliitikko-tutkija, jonka poliittista taustaa ei kerrota lukijalle. Silloin haastateltava ei ole enää pelkkä objektiivinen tieteilijä, vaan hänellä on myös poliittinen intressi olla jotain mieltä, Kortesuo toteaa.

Hän on huolissaan myös niistä tilanteista, joissa asiaohjelman paneelissa tai median kolumnistikaartissa kaikki ovat keskenään samaa mieltä. Silloin toimituksessa on Kortesuon mukaan tehty jokin tietoinen valinta siitä, että tietty ei-toivottu mielipide on haluttu jättää pois.

– Tällainen valinta tehdään aina esihenkilötasolla, eikä se ole enää yksittäisen toimittajan harkitsematon ratkaisu, Kortesuo huomauttaa.

Suomessa keskustelu median asenteellisuudesta keskittyy usein Yleen. Vaikka verorahoitteinen Yleisradio on virallisesti puolueeton ja poliittisesti riippumaton, monet epäilevät sen olevan kallellaan vasemmalle. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) arvo- ja asennetutkimuksen mukaan peräti 40 prosenttia suomalaisista katsoo Ylen uutisoinnin kallistuvan vasemmalle. Yleä vasemmistolaisempia medioita olivat vastaajien mielestä ainoastaan SDP:n puoluelehti Demokraatti ja vasemmistoliiton Kansan Uutiset.

Voiko toimittaja osallistua Pride-kulkueeseen tai puoluetoimintaan?

Kyselytulosten mukaan nuoret toimittajat ja toimittajiksi opiskelevat suhtautuvat myös aiempia ikäluokkia myönteisemmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suuri enemmistö hyväksyy esimerkiksi sen, että toimittaja osallistuu vapaa-ajallaan Pride-kulkueeseen tai ihmisoikeuksia puolustavaan mielenosoitukseen. Osa vastaajista hyväksyy toimittajilta myös suoran puoluepoliittiseen toimintaan osallistumisen.

Vapaa-aikana tällainen toiminta on Kortesuon mukaan ehkä hieman sallitumpaa kuin työajalla, mutta siitä huolimatta se voi murentaa median luotettavuutta.

– Kyse on eturistiriidasta, joka on jokaisen juristin ja hallitusammattilaisen työssä peruskauraa, mutta toimittajien työssä sitä ei ole käsitelty tarpeeksi.

Hän ottaa esimerkin yritysmaailmasta. Jos olet puhelinoperaattori Telian hallituksessa, et voi olla samaan aikaan sen kilpailijan Elisan hallituksessa. Tai jos olet juristi ja edustat oikeudessa vastaajaa, et voi samaan aikaan edustaa hänen vastapuoltaan eli asianomistajaa. Samankaltaiset ristiriidat voivat tulla esiin myös toimittajan työssä.

– Tämän vuoksi toimittajan on äärimmäisen hankalaa edustaa yhtä aikaa jotain puoluetta tai agendaa ja samaan aikaan yrittää esittää neutraalia ja puolueetonta, Kortesuo sanoo.

Vaikka nuorten toimittajien suhtautuminen aktivismia kohtaan on sallivampaa, kaikki eivät suhtaudu siihen yhtä myönteisesti. Hurmeen opinnäytetyössä osa journalismin opiskelijoista sanoi pidättäytyvänsä aktivismista sen pelossa, että se veisi heiltä uskottavuutta toimittajana. Monet vastaajista pyrkivät myös välttämään suoria puoluepoliittisia kannanottoja.

– Toimittajan pitää olla vallan vahtikoira, ei valta itse. Jos valitsee vahtikoiran roolin, ei voi yhtä aikaa olla valtaapitävä, Kortesuo huomauttaa.

Journalismin perinteinen ihanne on murenemassa

Journalismin perinteiseen ihanteeseen kuuluu se, että toimittaja pyrkii puolueettomuuteen. Hän kertoo uutistapahtumista yleisölle luotettavasti ja neutraalisti ilman omia kannanottoja. Uutisen kannalta sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, mitä mieltä toimittaja on itse asiasta, sillä hänen työtehtäviinsä ei kuulu omien mielipiteiden esittäminen vaan tosiasioiden kertominen.

Kortesuon mukaan tämä perinteinen ihanne on valitettavasti muuttumassa. Sama suuntaus on nähtävissä viime vuosina tehtyjen kyselyiden tuloksista.

– Eikä se tee hyvää medialle, hän pohtii.

Jokainen uutismedioita säännöllisesti seuraava on havainnut, että journalismi on mielipiteellistynyt viime vuosien aikana. Esimerkiksi toimittajien mielipidekirjoitukset, kuten kolumnit ja uutiskommentit ovat lisääntyneet merkittävästi. Entistä useammin toimittajat tuovat esille oman näkökantansa ja pyrkivät siten vaikuttamaan myös lukijoiden mielipiteisiin sen sijaan, että he vain raportoisivat, mitä maailmassa tapahtuu.

Samalla tämä tarkoittaa sitä, että osa toimittajista ei enää edes yritä olla objektiivisia. Ajoittain asenteellisuus tai suoranainen puolueellisuus saattaa valua myös uutisjournalismin puolelle. Monet perustelevat toimintaansa sillä, että toimittaja ei edes pysty olemaan työssään täysin objektiivinen, sillä jokaisella on arvomaailma, joka ohjailee hänen tekemisiään työssä. Silloin tietoisen asenteellinen uutisointi voidaan kokea jopa oikeutetuksi.

Kortesuon mukaan tämä argumentti on yhtä huono kuin se, että jos ei pysty urheilemaan olympiatasolla, voi yhtä hyvin jäädä istumaan sohvalle.

– Se, että jokin tavoite on vaikea tai jopa mahdoton, ei ole peruste sille, että kyseisen tavoitteen voisi heittää roskiin. Ei minustakaan tule ikinä Nobel-kirjailijaa, mutta ei se tarkoita sitä, ettenkö voisi kehittyä ja harjoitella kirjoittamista koko loppuelämäni ajan, Kortesuo sanoo.

Kaikesta huolimatta suomalaisilla on edelleen vahva luottamus mediaan. Vuonna 2025 toteutetun tutkimuksen mukaan 75 prosenttia aikuisväestöstä pitää median uutisointia luotettavana. Luottamus mediaan kuitenkin vaihtelee merkittävästi eri väestöryhmien perusteella. Luottamus mediaan on korkeampaa vasemmistolaisten kuin oikeistolaisten keskuudessa. Tämä voi kertoa siitä, että oikeistolaisten keskuudessa ovat yleisempiä kokemukset siitä, että heidän näkökulmansa eivät pääse esiin mediassa. Etenkin perussuomalaisten keskuudessa epäluottamus mediaa kohtaan on yleistä.

Toimittajien poliittiset kannat herättävät säännöllisesti keskustelua

Toimittajien yhteiskunnalliset asenteet ja puoluekannat herättävät säännöllisesti keskustelua. Toimittajien puoluekannoista ei ole tehty Suomessa kattavaa tutkimusta, mutta heidän epäillään toistuvasti olevan kallellaan poliittisesti vasemmalle. Esimerkiksi vuonna 2023 toteutetussa Worlds of Journalism Study -tutkimuksessa enemmistö suomalaisista toimittajista asemoi itsensä enemmän vasemmalle kuin oikealle. Samalla on hyvä muistaa, että vuonna 2014 toteutetun Ilkka Ruostetsaaren tutkimuksen mukaan uutistoimitusten johdossa olevien keskuudessa suosituin puolue oli kokoomus.

Journalismin opiskelijoiden keskuudessa tehdyissä kyselytutkimuksissa on havaittu, että etenkin vihreät ja vasemmistoliitto ovat opiskelijoiden keskuudessa suosittuja puolueita. Sen sijaan oikeistopuolueita kannatti vain harva. Kyselyiden pienen otannan vuoksi niistä ei kuitenkaan voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Julkisessa keskustelussa on jopa esitetty vaatimuksia, että toimittajien puoluekannat pitäisi selvittää. Katleena Kortesuo ei kannata tällaisia vaatimuksia, sillä ne rikkoisivat vaalisalaisuutta.

– Mutta jos toimituksessa on kymmeniä ihmisiä, olisi ihan viisasta tehdä talon sisäinen arvokysely. Jos kaikki ovat keskenään samaa mieltä isoista kysymyksistä, silloin lienee syytä palkata mukaan sellainenkin ammattilainen, joka on eri mieltä ja osaa tuoda uudenlaista ajattelua tiimiin, Kortesuo pohtii.

Pelkkiä puoluekantoja tärkeämpää onkin se, että toimittaja kykenee tunnistamaan omat arvonsa. Tällä tavalla hän voi pyrkiä myös siihen, etteivät ne vaikuta hänen työskentelyynsä journalistina. Jos toimittaja osaa erottaa omat mielipiteensä faktoista, sillä ei ole hänen työnsä kannalta mitään merkitystä, äänestääkö hän vaaleissa kokoomusta, vihreitä tai perussuomalaisia.

Kortesuon mukaan tämä taito on kaikille tärkeää.

– Jokaisen meidän pitää osata välillä kyseenalaistaa omia arvojamme, tutustua eri tavalla ajatteleviin ihmisiin ja oppia tuntemaan muiden näkemyksiä ja perusteluita. Samaan aikaan pitää tunnistaa se, milloin omat mielipiteet ja arvot suodattuvat omaan tekstiin väärässä tilanteessa, Kortesuo sanoo.

Kuinka hyvin toimittajat sitten osaavat pitää mielipiteensä erossa journalistisesta työstä? Tässä on Kortesuon mukaan isoa hajontaa.

– Osa hallitsee tämän erinomaisesti, osa taas poikkeuksellisen huonosti.

Jakautuminen on havaittavissa myös viime vuosina tehtyjen kyselyjen tuloksissa. Vaikka asenteet aktivismia ja mielipidevaikuttamista kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi, monet toimittajat kertovat edelleen pyrkivänsä puolueettomaan ja neutraaliin tiedonvälitykseen.

Etenkin iäkkäämmät ja työelämässä jo pidempään olleet toimittajat suhtautuvat mielipidevaikuttamiseen nuoria kollegoitaan varauksellisemmin. Hurmeen opinnäytetyöhön vastanneiden opiskelijoiden keskuudessa joka kolmas oli kuitenkin sitä mieltä, että journalismin pitäisi olla entistä kantaaottavampaa.

LUE MYÖS:
Näkökulma: Toimittajan ei pidä kertoa, mitä sinun pitää ajatella

Viekö tekoäly toimittajien työpaikat? Tässä suurimmat uhat

Näin suomalaiset sijoittavat mediat arvokartalle: Yle selvästi vasemmalla

Näkökulma: Median tehtävä on välittää tietoa eikä kytätä vääriä uutisia